2019

Murheita

~~~~~~

13.12.19

Nella vaelteli Mouruposken käytävillä tylsistyneenä. Samassa hän äkkäsi jonkun kissan käytävän päässä. Se lähestyi häntä ja samalla hän huomasi sen olevan...

Quz!!! Nella ajatteli hätääntyneenä. Viimeisin kissa jonka hän halusi nähdä oli Quz... Quzin huomatessa, että käytävän päässä oli Nella, hän kiihdytti vauhtiaan. Mitään ei ollut tehtävissä, ja Nella saattoi vain pakokauhussa odottaa, milloin Quz astelisi paikalle.

"Hei, Nella, odota!" Quz lausahti, kun Nella yritti vaivihkaa poistua paikalta takavasemmalle. Kirjava tyttökissa jämähti paikoilleen, ja kuuli lähestyvät askeleet, häntä hermostutti. Quz pysähtyi kasvotusten Nellaan päin.

"Nella, miksi sinä välttelet minua koko ajan? Äläkä väitä että et, olen kyllä huomannut" Quz katsoi napakasti Nellaa silmiin. Ilmeisesti asiat oli pakko puhua halki. Ja siitä Nella ei pitänyt.

"Oikeasti, en minä sinua välttele!" Nella kivahti hieman turhankin kovasti, ja käänsi päänsä pois pyöritellen silmiiään. Hän lähti kävelemään tarmokkaasti kohti ullakkoa, mutta Quz seurasi perässä. Pakotietä ei ollut, Quz oli liian sinnikäs.

"Juurihan minä sanoin, että älä väitä ettet välttelisi minua!" Quz tiuskahti.

"No mutta kun minä en välttele sinua!" Nella äyskäisi happamasti.

"Ihan oikeasti Nella, kerro mikä sinua vaivaa?" Quz huokaisi hieman. Nellaa hirvitti, hän joutuisi käymään kaiken sen uudelleen läpi. Hän värähti hieman peloissaan.

"No mutta kun..." Nella kerkesi aloittaa, ennen kuin Quz keskeytti hänet.

"Nella, nyt ei mitään muttia! Asiat puhutaan halki, ihansama vaikka siihen menisi koko päivä, minulla ei ole mikään kiire!" Quz sanoi määrätietoisesti. Nella huokaisi. He olivat saapuneet ullakolle. Tyttökissa istuutui selkä vasten ullakon seinää ja Quz tassutti tämän eteen jääräpäisenä.

"Kerro. Kaikki" Quz jatkoi vaatimistaan.

Voisin vaikka kertoa pari valhetta, niin pääsisin pois, Nella ajatteli.

"Eikä yhtäkään valhetta" Quz siristi silmiään, kuin arvaten Nellan ajatukset, joten hän hylkäsi suunnitelmansa. Nella huokaisi ja vilkaisi hieman Quziin.

"Hyvä on..." hän lopulta myönsi. Ehkä Quzin olisi parempi tietää. Quz istuutui ja katseli Nellaa, joka painoi katseensa tassuihinsa.

"Huoh... Tämä alkoi siitä, kun tajusin olevani todella ihastunut sinuun..." nopealla vilkaisulla Quz näytti siltä kuin vasaralla olisi lyöty päähän, Nellan mielestä, mutta hän kuunteli aivan hiirenhiljaa.

"...Et tajuakkaan kuinka ihastunut minä sinuun olin... Keräsin kaikki kirjeet jotka lähetit kokoon, taittelin ja siististi säästin päiväkirjani väliin... Muistatko sen nallen, jonka annoit minulle? Säästin sitä niin huolella, että jos metrin säteellä oli joku, se joku sai kuonoon ja kovaa... Nukuin sen kanssa joka yö toivoen vain yhtä asiaa..." Nellan täytyi henkäistä välissä. Niin monta tarkoin varjeltua salaisuutta. Liiankin monta. Nellan mielessä vilahteli niitä vähäisiä hyviä muistoja hänestä ja Quzista.

"Kirjoitin joka päivä päiväkirjaani siitä, kuinka tapasin sinut, mitä tapahtui ja kuinka ihana olet... Osa kouluvihkoistani oli täynnä sinun nimeäsi ja sydämiä... Olin niin ihastunut sinuun... Ja nyt kadun sitä... Olin siellä konsertissa... Siellä huomasin, kuinka ihastunut olitkin Ruuhun... Sydämeni särkyi miljooniksi palasiksi... En olisi halunnut kestää sitä... Elämästäni tuli niin kauheaa... Se romahti... En voi käsittää sitä... Muutamassa tunnissa elämältäni katosi pohja... Kärsin pitkään... Ja... Ja sitten päästäänkin jo... No nykyhetkeen... Ja tässä sitä edelleen ollaan... Kärsimässä lisää sydänsuruja..." Nella lopetti huokaisten syvään. Vihdoin hän kohotti katseensa Quziin, heidän katseensa kohtasivat, kyyneleet virtasivat Nellan poskilla paksuina noroina. Nella painoi katseensa uudelleen tassuihin ja lähti tassuttamaan hitaasti pois.

Vastaus:
Voi Nella... Tämä oli surullinen mutta myös tosi kaunis tarina Nellan tunteista. <3 Huh, olen nyt jotenkin tämän jäljiltä yhtä sanaton kuin Quz... Aion ehdottomasti kirjoittaa jossain vaiheessa Quzin ajatuksia tämän keskustelun jäljiltä! Saat 11 penniä. .-)
-Kasa

Nellan päiväkirja

9.12.19 - 10.12.19

~~~~~~~~~~

[Koulua ja muuta sellaista tylsää]

9.12

"Nyt teidän on lähdettävä kouluun, pian pian!" Noora tuuppi meitä ulos huoneesta.

"Menossa koko ajan!" sähähdin ja lähdin tassuttamaan kohti hissiä.

"Hei hei Noora!" Vattu vilkutti Nooralle iloisesti, häntä ei tainnut koulunkäynti haitata. Mustikka tulisi vasta myöhemmin kouluun, epistä, mutta hänellä olikin sitten iltapäivästä pidempään.

"Moikka!" Minä huikkasin ja jatkoin matkaa pomppiva ylivirtainen pentu perässäni. Kuulin, kun Noora sanoi meille hyvät koulupäivät ja sulki sitten oven. Minusta oli niin epäreilua, että Mocan, Aamun, Gakun ja Ricon ei tarvinnut lähteä kouluun, kun he olivat jo suorittaneet sen. Noorankin koulu kesti pidempään! Hän kuulemma teki aina koulujuttuja koneelta, kun me olimme koulussa, mitä hieman epäilin. Mutta onneksi tänään oli melko helppo päivä, vain ruotsia ja liikuntaa, helppo nakki. Vatulla taisi olla ranskaa ja liikuntaa, ja Mustikalla kuvista ja äikkää. Kaikilla meillä oli siis vain kahden tunnin koulupäivä.

Kello oli 9.50 ja tunnit alkaisivat kello 10.00, saavuimme siis koululle melko hyvissä ajoin. Vattu päätti liittyä leikkimään hippaa, minä sillä välin seurailin vierestä, ja yritin vilkuilla, josko näkisin vaikka Rexiä, tai muita kavereitani. Harmi kun tänään ei ollut matikkaa, sillä olimme matikassa samalla tunnilla. Harmistuin salaa, kun en nähnyt missään Rexiä. Hän on niin ihana, eikun siis mukava! Huokaisin hieman. Rexitön päivä edessä päin. Samassa kellot pärähtivät soimaan. Kirmasin Vatun luo, ennen kuin tämä ehti juosta luokkaansa.

"Pärjääthän nyt varmasti?" kysyin tältä, olihan pentu ollut jo viikon koulussa, mutta silti.

"Pärjään pärjään! Menen varmaan Avan kanssa syömään! Voit liittyä mukaan jos tahdot!" Vattu sanoi tuttuun tapaansa pirteästi.

"Selvä, katson kenen kanssa tulen, hyvää koulupäivää!" toivotin, Vattu vilkutti ja kirmasi sitten kohti omaa luokkaansa. Tassuttelin omaan luokkaani ja istuuduin omalle vakiopulpetilleni. Pari muutakin oppilasta tuli vielä sisään minun jälkeen, ja sitten olimme kaikki koossa. Viimeisenä tuli tietysti opettaja. Paitsi että se ei ollut meidän oikea opemme, vaan joku siainen.

"Okei! God morgon luokka! Olen teidän sijaisenne, kutsukaa minua Meriksi" hän selitti nopeaa tahtia, hyvä kun pysyin edes mukana.

"Meille on alkuun määrätty läksyjen tarkistus, joten ta ut läxorna!" Meri-opettaja sanoi napakasti. Avasin kirjani ja vihkoni sillä aikaa, kun Meri-opettaja availi älytaulua, joka näytti kuvan kirjastamme digitaalisesti.

"No mikäs tässä nyt on kun ei käynnisty, eikun ahaa, näin" opettaja mutisi itsekseen.

"Selvä, ovathan kaikki tehneet läksynsä?" hän kysyi, kukaan ei sanonut ettei olisi tehnyt, joten hän meni suoraan tehtävään. Yleensä meidän opemme käy kiertämässä luokassa, mutta tällä opettajalla taisi olla eri käytännöt.

"Okei, ensimmäisenä piti kirjoittaa, miten sanotaan ruotsiksi "minulla on valkoinen sohva"" viittasin.

"Sinä pilkukas kissa siitä" hän osoitti minua.

"Jag har en vit soffa" sanoin.

"Bra! Sitten seuraava" opettaja kehui minua. Minulle tuntematon kissa sai seuraavan.

"Jag har ett blått foto" oikein meni. Tein pienen oikeinmerkin kummankin oikein menneen tehtävän viereen. Viittasin myös seuraavaan ja sain vuoron. Sekin meni oikein. Kahdesta viimeisestä jouduin korjaamaan ett- ja en-muodot, mutta muuten ne olivat oikein.

"Seuraavaksi meille olisi merkattuna paritehtäviä! Voitte valita parinne itse, tulkaa sitten hakemaan täältä tälläiset laput, kummallekin parille yksi" opettaja Meri ilmoitti. Katselin hieman hädissäni, kun muut alkoivat jo hakea lappuja. Sitten huomasin Noen ja loikin hänen luokseen.

"Heippa Noki! Ollaanko parit?" kysyin veljeltäni hymyillen.

"Sopii hyvin!" Noki ilmoitti innoissaan.

"Minä käyn hakemassa meille laput" hän jatkoi ja kipitti hakemaan meille tehtävälaput. Tarkasteltuani paperia hetken, huomasin sen olevan suullinen puhetehtävä.

"Aloitetaanko?" kysyin.

Ruotsin tunti meni mukavan nopeasti, vaikka opettaja Meri olikin aika tiukka. Tunnin lopuksi hän kutsui minut luokseen, kysyi nimeäni ja sanoi että saan aktiivisen Kattikseen (Kattis = Wilma??? XDD). Jes! Sitten saimme kaikki lähteä välkälle. Välkkä oli vartin pituinen. Välkällä oikeastaan vaan hengailin vähän jossain porukassa, sillä en nähnyt ketään muuta, jonka tuntisin edes jotenkin.

Välkän loputtua siirryin liikkasaliin muiden oppilaiden kanssa. Liikunnanopettajamme oli jo paikalla.

"Okei! Tänään otamme alkuun hippaa, ja sitten harjoittelemme tottelevaisuus- ja tempputaitoja temppuradan avulla!" opettaja ilmoitti reippaasti hymyillen. Liikunnanopet aina luuli olevansa jotain ilopillereitä ja liikuntahulluja... Ärsyttävää sanon minä.

"Kuka haluaa olla hippa? Okei, te kaksi mustaa kissaa voitte olla!" opettaja sanoi ja osoitti kissoja vuorotellen. He lähtivät jahtaamaan kaikkia kissoja, ja minä lähdin mukaan, jotta en jäisi kiinni.

Kun olimme saaneet itsemme lämpimiksi, kasattiin yhdessä lyhyehkö temppurata saliin. Siihen kuului köysillä roikkumista ja niillä keinumista kuin Tarzan, leuanvetotanko, pari rengasta, joiden läpi piti hypätä, sekä trampoliini, josta sai hypätä patjalle. Tottelevaisuuteen kuului sellainen osio, missä piti totella opettajan käskyjä. Aloitin siitä. Ensin seisoimme rivissä, sitten opettaja käski liikkumaan kolme askelta ja pysähtymään. Liikuin tasaan kolme askelta ja pysähdyin. Sitten piti juosta kymmenen pientä askelta. Ja niin tein. Se oli hauskaa. Ja aika helppoakin. Sitten käskettiin peruuttamaan viisitoista askelta. Lähdin hieman liian reippaasti alkuun, ja tietysti sekosin askelissani täysin. Ja kaikista pahin vielä, kaaduin pepulleni! Sattui hieman häntään, mutta nousin ja jatkoin peliä. Peruutin vielä loputkin askeleet rauhallisemmin muiden luo. Sitten piti ottaa vielä kahdeksan jättiharppausta. Kääntyä takaisin ja juosta kolmekymmentä askelta takaisin lähtöpisteeseen. Peli oli hauska, mutta sitten oli muiden vuoro, ja siirryin temppupisteelle.

9.12

Minulla oli tänään myös kerhoa. Olin hetki sitten liittynyt sirkuskerhoon, ja tänään olisi ensimmäiset treenit. Kipitin Mocan kanssa reippaasti paikkaan, missä sirkuskerho kokoontui.

"Tämä tässä on Sweety, ja Mocan sinä taidatkin jo tuntea, sinähän olit Nella?" nyökkäsin, kun hän esitteli kissat minulle. Vaikka meitä oli vain kolme, ohjaajamme sanoi, että saisimme varmasti jotain aikaan.

"Tänään voisimme harjoitella yksipyöräisellä ajamista!" johtaja ilmoitti iloisena.

"Jes! Vihdoinkin!" jokin kissa, olisikohan ollut Sweety hihkaisi innoissaan. Moccakin näytti säteilevän. Ehkä he olivat odottaneet tätä harjoitusta kauan. Minua enimmäkseen hirvitti, mitä jos vaikka kaatuisin ja minua sattuisi? Täällä tosin tuskin tulisin nolaamaan itseäni, sillä kaikki vaikuttivat mukavilta, ja Mocca oli huonetoverini. Ohjaaja otti varastosta kolme yksipyöräistä esiin ja asetti ne maahan riviin. Ne olivat melko pieniä, sillä ne oli kissoille suunniteltu. Yksi niistä oli pienempi, kuin kaksi muuta, se oli kai minun. Mocca ja Sweety olivat hyökkäämässä jo yksipyöräisten kimppuun, mutta ohjaaja ehti pysäyttämään heidät.

"Meidän täytyy verrytellä alkuun, joten otetaan ensin vaikka peiliä ja sitten vähän hölkkää" hän sanoi opettavaisella äänellä. Voi kökkö! Tassuja kivisti jo valmiiksi ihan tarpeeksi tämän päiväisen temppuradan jäljiltä!

"Noniin, hopi hopi, aloitetaan!" ohjaaja kuulutti.

"Olen ensimmäinen peili, asettukaa riviin sinne ihan päätyyn!" hän jatkoi ja asettui itse selkä päin meitä. Lähdimme hiipimään kohti häntä. Sitten hän kääntyi. Jäin patsaaksi seisomaan.

Alkuverryttelyiden jälkeen pääsimme vasta asiaan. Nyt me harjoiteltaisiin yksipyöräisellä ajamista. Ja minä kun en osannut ajaa edes normaalilla pyörällä. Minua pelotti ihan hirveästi! Ajatella jos kaatuisin. Mocalta ja Sweetyltä pyörällä ajo sujui hyvin, he olivat kai harjoitelleet jo vähäsen. Onneksi lopulta ohjaajamme tuli pitämään minusta kiinni, ja homma oli helpompaa. Tassuihini kyllä sattui melkoisesti, kun tulin takaisin kotiin!

10.12

Koulupäivä, jälleen. Tänään ohjelmassa olisi historiaa ja matikkaa. Tassutin koulun pihalle hyvissä ajoin ja jäin jonnekkin nurkille norkoilemaan. Oli hieman yksinäistä, tuntui että en kuuluisi mihinkään porukkaan. Onneksi tilanteen pelastivat soivat kellot. Kipitin historian luokkaan ja istuuduin pulpettiin. Kun vihdoin ja viimein opettajakin tuli sisään, pääsimme aloittamaan oppitunnin.

"Tänään käsittelemme Ranskan suurta Vallankumousta" opettajamme sanoi.

"Kirjat auki sivulta 34!" avasin kirjani ja näin samantien taustassa maalatun kuvan joistain hienoista hevoskärryistä keskellä kaaosta.

"Lukekaa kappale läpi, ajatuksella!" opettaja ilmoitti. Aloitin lukemisen.

Ranskan vallankumous-tunti oli ollut hirveän kiintoisa. Pidin historiasta. Tunnilla olimme lähinnä kuunnelleet opettajan selostusta ja kyselyitä kappaleesta, ja läksyksi olimme saaneet muutaman tehtävän kirjasta. Ne olivat vaikuttaneet melko helpolta, kun silmäilin niitä hieman tunnilla. Nyt minulla oli kuitenkin hyppytunti, enkä tiennyt miten sen käyttäisin. Huokaisin hieman. Rexilläkin oli äidinkieltä. Miten mälsää! Päätin istuutua yhden pöydän ääreen tekemään historianläksyjä. Matikastakin tein muutamia lisätehtäviä tylsyyksissäni.

Vihdoin ja viimein kello soi. Pakkasin nopeasti kirjat reppuun ja viiletin matikanluokan luo. Ripustin reppuni naulakkoon ja kipitin sitten ruokalaan. Siellä huomasin Rexin. Sydämeni teki voltin. Niin iloinen olin.

"Voinko istua tähän?" kysyin häneltä tarjotin kädessä.

"Tottakai voit!" hän hymyili minulle. Laskin tarjottimen pöydälle ja istuuduin Rexin viereen.

"Kiitos" sanoin hymyillen punaiselle kisulle. Rex kehräsi hyväntuulisesti hieman saaden minut punastumaan.

Matikantunnilla istuin Rexin vieressä. Teimme perus kertolaskujuttuja, mutta en millään pystynyt keskittymään. Ajatukseni pyörivät koko ajan Rexissä. Aina, kun katsoin häntä, alkoi sydämeni tykyttämään, ja pelkäsin, että joku vielä kuulisi sen. Samassa eteeni lensi jokin paperipallo, viesti. Avasin viestin. Se, mitä viestin sisällä luki, sai sydämeni ensin pysähtymään, ja sitten lepattamaan tuhatta ja sataa. Siinä luki: "Haluaisitko tulla kanssani joku päivä vaikka kahvilaan?" kirjoitin toiselle puolelle paperin palaa "Ehdottomasti haluan!" ja sydämiä perään.

Vastaus:
Ihana miten Nella katselee vähän nuorempiensa perään ja varmistellessaan että Vattu pärjää. .-3 Ruotsin tunti sujui mukavissa merkeissä ja kaiken kukkuraksi Nella antsaitsi tuntiaktiivisuudesta plussaa Kattikseen. .-D Möm, tuli hämy olo tuosta liikkatunnista ku näin just viime yönä unta et olin liikkatunnilla missä leikittiin hippaa. .-o Hienoa että Nella pääsi lopulta pyörän saloihin sirkuskerhossa. .-) Onneksi seuraavasta päivästä ei tullut enää Rexitön, uhuuu taitaa olla pian treffit tiedossa. <3 Olihan tässä tarinassa sen verran pituutta että voin antaa Nellalle pari ikäpistettä kerralla. .-) Saat 28 penniä ja muut merkit!
-Kasa

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo!

7.12

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ricon nk ~

Noora on hirveä jouluihminen. Nyt se on todettu.

Heti kun ensilumet satoi, Noora alkoi laittaa jo JOULUKUUSTA siis toistan J-O-U-L-U-K-U-U-S-T-A!! Mutta tota... Sitten mä kaadoin sen, hih. Ja kun Noora nosti sen uudelleen pystyyn, kaadoin sen taas. Ja sit se onneks laitto sen pois, tosin en tiiä kuinka pitkäksi aikaa. Vaikka sainkin vähän huutia, olihan se parempi ettei MARRASKUUSSA ollut JOULUKUUSTA. Ja se oli vähän kuin leikki, hih. Ja heti kun joulukuu alkoi, alkoi myös soimaan Nooran joulusoittolista Spotifystä, se on vähän rasittavaa, mutta kyllä sitä kestää. Ainoa hyvä puoli oli, että sai avata joulukalenteria!

Mocan nk ~

Olen aika joulukissa, mutta Noora oli vielä enemmän! Hän taitaa oikeammin ja pikemminkin olla jouluhulluuden partaalla.

Hän yritti laittaa joulukuusta jo marraskuussa, mutta meidän aikuisten kissojen yhteisestä sopimuksesta Rico taklasi sen kumoon niin monta kertaa, että Noora päätti laittaa sen pois turhautuessaan niin paljon. Joululaulut minua ei juurikaan haitannut, sillä pidän niistä melko paljon.

Aamun nk ~

Minun lempijuhlani on ehdottomasti joulu! Tai ainakin ne lahjapaperit ovat lempparijuttujani, hih...

Eipä minua oikeastaan haitannut Nooran ennenaikaiset joulukoristelut, odotin vain, että saisin repiä niitä lahjapapereita tuusan nuuskaksi! Räyh! Olen hirveä lahjapaperihirviö! No en oikeasti ole mikään hirviö vaan arvostettu, oman arvonsa tunteva kissa. Mutta olisi kiva, jos markettiin ilmestyisi lelu, joka olisi lahjapaperia, mutta kestäisi käyttöä pitkään, sillä lahjapaperit menevät liian herkästi rikki, varsinkin minun käsissäni... Hmm... Pitääkin ehdottaa Nooralle että ehdottaa sellaista Mourusessa jotta se tulisi markettiin...

Gakun nk ~

Noora koristeli heti viidentenä päivänä huoneemme kaikilla joulukoristeilla, mitä kaapeista vain löytyi. Kynttilä ikkunalaudalle, seppele oveen (onneksi vielä sisäpuolelle), hän ripusti joulusukkia hyllykön nuppeihin ja kiinnitti mistelin lamppuun. Jos seisoi sen alla, piti kuulema suudella. Hiukan ällöä, jos seisoisin siinä vaikka Ricon kanssa... Ei se minua sinällään haitannut, olihan nyt kuitenkin jo joulukuu. Enemmän se joulukuusi marraskuussa minua haittasi. En ollut mikään joulun suurin fani, mutta olihan se ihan kiva, että oli jo hieman jouluista huoneessa. Noora ainakin huolehti siitä, ettei mikään jäisi viimetippaan.

Nooran nk ~

Lauantai päivä sujui leppoisasti, Mustikka ja Vattu taas olivat alkaneet leikkimään heti noustuaan seitsemän jälkeen, kun me muut olisimme halunneet nukkua pitkään Itsenäisyyspäiväjuhlien jälkeen. Ainoat, jotka pystyivät nukkumaan, olivat Gaku ja Rico, onneksi, sillä Ricolla oli tapana torkahdella pitkin päivää kulmmiin paikkoihin, jos ei saisi tarpeeksi unta. Kerran Rico meinasi tippua ikkunasta, kun oli vahingossa torkahtanut ikkunalaudalle... Huoh.

Aamupalaksi laitoimme yhdessä Mocan kanssa leipää, vaahtokarkkeja ja munkkeja. Enempää meiltä ei kaapeista löytynyt, emmekä jaksaneet millään lähteä kauppaan, muutenkin Rico hoisi yleensä meidän huoneessamme kokkaamisen ja ruuan valmistamisen. Työnjako meillä meni aina aika leppoisasti, Rico kokkasi, Mocca kattoi pöydän ja siisti sen ruokailun jälkeen, Aamu piti pölyn kurissa, Gaku vaihtoi lakanoita, ja Nella keräili tavaroita lattialta opettaen samalla pentuja. Vaikka minun jeesiäni välillä tarvittiinkin, pitivät kissat jo itsekin hommaa hyvin kassassa. Mocca kattoi pöydän tuttuun tapaan ja sitten istuuduimme pöytään.

"Vau! Onko meillä munkkeja ja vaahtokarkkeja aamupalaksi!" Vattu hihkaisi heti pöytään istuttuaan ja oli jo ottamassa molempia.

"Nam! Minäkin haluan!" Mustikkakin valpastui, pysähtyi jahtaamasta pingviiniä ja loikki pöytään.

"Hei odottakaa vähän minua!" Nellan kärttyinen ääni kuului sohvan takaa, kun hän yritti napata pingviinin, joka oli tullut joulukalenterista pysäyttääkseen sen.

"Noniin, kaikki seis, kukaan ei ota vielä mitään, ennen kuin kaikki, jotka nyt ovat hereillä ovat ehtineet pöytään!" komensin hieman tiukasti.

"Höh" kuulin Vatun harmistuvan ja jäävän nojaamaan päätään pöydän kulmaan. Mustikka jäi istumaan paikoilleen ja tuijottelemaan herkkuja himoiten. Autoin Nellaa nappaamaan pingviinin kiinni ja sammuttamaan sen. Sen jälkeen nostin sen Mustikan ja Vatun yhteiseen laatikkoon oven vieressä olevaan kaapistoon.

"Nyt syömään" sanoin ja istuuduin pöytään. Nella, Aamu ja Moccakin loikkivat pöytään istumaan. Mustikka ja Vattu olivat heti kurottelemassa munkkeja ja vaahtokarkkeja.

"Hei pennut, ensin otetaan leipää!" naurahdin ja ojensin paahtoleivän heille. Voideltuaan leivät, kaikki hiljentyivät mussuttamaan ruokiaan.

Juuri, kun nousimme pöydästä tassuttivat Gaku ja Rico pöytään unenpöpperoisinä. Kello oli jo melkein yksitoista. Nella oli jo lähtenyt ajat sitten ja Mustikka ja Vattu leikkivät jälleen pingviinillään.

"Menkää pöytään, se on valmiiksi katettu" hymyilin heille.

"Kiitos" Gaku sanoi haukotellen ja istuutui pöytään. Rico istui tämän viereen ja he alkoivat syödä tyytyväisinä, mutta väsyneinä.

Nellan nk ~

Olin livahtanut taas pois huoneesta, siellä oli niin tylsää! Päätin mennä katsomaan, olisiko Rex paikalla heidän huoneessaan. Koputin huoneen numero kaksikymmentä oveen. Hetken päästä jokin vihreä kissa tuli avaamaan.

"Hei, ööö etsin Rexiä, sattuisikö hän olemaan paikalla?" kysyin ja huomasin saman tien hänen punaisen turkkinsa loikkimassa jonkun pallon perässä.

"Kyllä hänen pitäisi olla täällä... Tule vain sisään" hän sanoi ystävällisesti. Astelin sisään ja loikin saman tien Rexin luo.

"Heippa!" hihkaisin ollessani tämän luona. Rex kääntyi salaman nopeasti ja tämän kasvoille nousi hymy kun hän näki minut.

"Hei! Mukava nähdä!" Tämä sanoi minulle.

"Mitä kuuluu? Oletko toipunut jo eilisestä?" kysyin naurahtaen hieman.

"Tottakai olen, olenhan minä supersankari joka auttaa hädässä olevia kissoja joka yö ja valvon joka yö" Rex naurahti kehräten hieman.

"Just joo!" kehräsin hieman.

"Etkä sinä saa minua ikinä kiinni!" Tämä hihkui ja säntäsi käytävään. Lähdin punaturkkisen pojan perään juosten niin kovaa kuin pystyin. Käytävä viuhui sivuillani, mutta pidin katseeni tähdättynä Rexin hännässä. Kun olin tarpeeksi lähellä, loikkasin Rexiä päin, osuin häneen ja lopulta kierimme yhtenä sekaisena myttynä noin viisi metriä. Kun vihdoin pysähdyimme, sain itseni ensiksi kasaan ja loikkasin Rexin päälle pehmeästi painaen tätä maahan rintakehästä.

"Sainpas!" kikatin sydämeni pohjasta.

"Siltä näyttää" Rex kehräsi hymyillen.

"Kuule, varmaan tiedätkin jo, mutta olet paras!" kehräsin kikattaen.

Vastaus:
Olipas ihanan arkinen tarina teidän kissaperheen aamutoimista, ja aikuisten mietteet joulusta ja koristeista olivat kiva lisä alkuun. .-) Pentujen temmellyksestä on aina mukava lukea, lopussa ollut Nellan ja Rexin jahtausleikki oli suosikkini. ,-3 Saat 17 penniä, ja kohotan tarpeet!
-Kasa

Linnan Juhlat

6.12.19

~~~~~~~~~

Nooran nk ~

Olimme saaneet kutsun itsenäisyyspäivän tanssiasiin, siis Linnan Juhliin!! Se oli mahtavaa, itse presidentti Sauli Niinistö oli kutsunut meidät, Mouruposken kissat ja hoitajat hienoihin tanssiaisiin linnaan, kättelemään häntä, nauttimaan upeista ruuista ja juhlista julkkisten sekaan. Kaikki kissat saivat käydä kunnon kuplivassa vaahtokylvyssä ja kuurasin heidät päästä varpaisiin, niin että turkit kimaltelivat ja säikyivät. Kaikki tosin eivät siitä tykänneet, Gaku ja Rico vastustelivat sitä viimeiseen asti, kunnes päädyin nostamaan heidät ammeeseen, vaikka he kuinka rimpuilivat. Mocca taas oli vaahtokylpyhullu, näin suoraan sanotusti. Hän polski ja räisi viimeiseen asti kylpyammeessa, eikä millään olisi halunnut tulla pois, ennen kuin jouduin nostamaan sähisevän ja kynsiään vilauttelevan kissan pois. Aamu ja Nella ottivat kylvyn neutraalisti, eivätkä vastustelleet, vaikka näyttivätkin välillä käveleviltä hattarapilviltä. Kun turkit oli kuurattu, oli aika pestä hampaat kiiltäviksi ja raikastaa hengitys hyväksi. Kun se oli tehty, kaikki kissat saivat päälleen turkinkiiltoainetta, ja vielä lisäksi pojat partavettä ja tytöt minun hajuvettäni. Lisäksi kaikille oli oma rusetti. Rico ja Gaku laittoivat omat rusetit kaulaansa, Rico sinisen ja Gaku vihreän. Mocca laittoi oman rusettinsa päälaelle, Nella korvaan ja Aamu toiseen korvaan, kaikilla heillä oli pinkki rusetti. Nella Kun kissat säihkyivät, oli minun aika pukea päälleni. Olin aamulla käynyt hakemassa stadista mekon itselleni, äidin kustannuksella, tietysti. Se oli aivan ihana! Se on mustaa pitsiä, jossa oli kauniisti kirjailtu vyö ja mekon kanssa sopi täydellisesti nuttura, musta pitsikäsilaukku ja mustat korkkarit (jos joku haluaa syystä tai toisesta nähdä - > https://www.google.com/search?tbm=isch&sxsrf=ACYBGNRQwspcZQ15j5Sv6oCtnudY86 JSng%3A1575623906445&source=hp&ei=4hzqXYneF_LGrgTh8azYBQ&q=musta+tanssiaism ekko&oq=Musta+tanssia&gs_l=mobile-gws-wiz-img.1.0.0.215.6555..7242...7.0..0 .167.1572.15j3......0....1.......5..35i39j0i131j35i362i39j0i8i30j0i24.fteeh e4_Gm0#imgrc=l33HlWYj5C_T5M). Olo oli kuin prinsessalla, kun lähdimme ylväästi kulkemaan kohti Simssiliinin ajamaa minibussia. Kun muutkin mukaan lähtevät hoitajat kissoineen olivat pakkautuneet autoon, päästiin lähtemään. Jännitti.

Matka sujui kuin sujuikin leppoisasti, vaikka Simssiliini kaahasikin yhdestä risteyksestä väärään suuntaan ja jouduimme tekemään ylimääräisen kiepauksen. Onneksi matkaan oli lähdetty hyvissä ajoin. Jännitys oli suunnilleen käsin kosketeltavaa, kun päästiin astelemaan linnan ovista sisälle. Jotenkin minut tuupattiin ekaksi meidän Mouruposkelaisten joukossa. Hirveää! Jono suoraan sanottuna mateli eteenpäin. Sotaveteraanit olivat ensimmäisenä kättelyvuorossa, heille Niinistö taisi puhua paljonkin. Seuraavaksi oli muita arvohenkilöitä ja julkkiksia, ja sitten me! Apua!

"Käyttäytykää sivistyneesti, koko juhlien ajan, onko selvä? Emmehän me halua antaa herra Niinistölle huonoa kuvaa itsestämme? Emmehän?" supatin kissoille. He olivat selvästi kummissaan, ja vaikuttuneita suuresta salista.

"Emme!" kissat vastasivat hiljaa kuorossa.

"Hienoa, muistakaakin se" henkäisin ja näytin peukkuja kissoille. Onneksi Mustikka ja Vattu eivät olleet tulleet mukaan, vaan jääneet suosiolla katsomaan telkkarista tätä tilaisuutta Esterin ja Ketun hoiviin.

Enää yksi. Hän siirtyi eteenpäin ja tuli minun vuoroni kätellä Sauli Niinistöä.

"Tervetuloa neiti Noora, mukava kun pääsitte mukaan ja on mielenkiintoista nähdä täällä ensi kertaa puhuvia kissoja" Niinistö sanoi kätellessään minua.

"Ihana kun pääsimme mukaan" kerkesin henkäistä hymyillen ja niiata kauniisti, ennen kuin siirryin kättelemään tämän puolisoa Jenni Haukiota.

"Tervetuloa, mukava kun pääsitte mukaan" hän sanoi hymyillen.

"Voi kiitos" hymyilin hänelle, niiasin ja siirryin odottamaan muita Mourulaisia pienelle odotusalueelle. Seuraavaksi vuorossa olisi Mocca, sitten Rico, Gaku, Aamu ja viimeisenä Nella. Näin kuinka hän tärisi, nuorta kissaa varmasti jännitti tilanne. Yritin näyttää hänelle käsimerkeillä, että hyvin se menee, ja lopuksi näytin peukkua, jonka Nella tuntui ymmärtävän.

Mocan nk ~

Oli supersiistiä olla LINNAN JUHLISSA. Siis oikeasti, olimme joka vuosi Nooran kanssa vain seuranneet televisiosta tylsiä kättelyitä, mutta nyt kun täällä oikeasti oli, tämä oli aivan hirveän hienoa. Näin kameran kuvaavan meitä ja vilkutin sinne pikkuisesti, toivottavasti Mustikka ja Vattu siellä kotona näkisivät tämän! Oli hieman harmi jättää heidät pois, mutta ymmärrän, että he olisivat olleet ehkä hieman liian nuoria tähän arvokkaaseen tilaisuuteen.

Kun Simssiliini oli kätellyt, oli minun vuoroni.

"Tervetuloa, mahtava saada teidät vieraaksi. Osaatko tosiaan puhua?" Niinistö kysyi minulta kätellessään minua.

"Kyllä osaan, mahtava tulla tänne!" hihkaisin vähän turhankin kovaa ja punastuin hiukan. Noora viittoili minua niiaamaan oman mekkonsa kanssa ja niin minä teinkin. Kai se kuului kohteliaisuuksiin tai jotain. Niinistö hymyili minulle ja jatkoin matkaani Jenni Haukion luo.

"Tervetuloa, mahtavaa saada teidät tänne!" hän toivotti minulle innoissaan.

"Kiitos! Ihana tulla tänne!" sanoin tällä kertaa hiljempaa, hymyillen ja niiaten. Sitten menin Nooran luo odottamaan.

Ricon nk ~

Minua ei hermostuttanut kumma kyllä juurikaan. Oli enemmänkin hienoa saada olla tälläisessä tapahtumassa, moni Mouruposken kissa ei varmasti saisi kokea koskaan tälläisestä mahtavaa tapahtumaa! Minusta tuntui erittäin tärkeältä, kun astelin presidenttimme Sauli Niinistön eteen kättelemään häntä.

"Tervetuloa, todella hienoa että saimme teidät mukaan!" hän sanoi ystävällisesti.

"Kiitos, erittäin hienoa olla täälä!" sanoin arvokkaasti herra presidentille ja kumarsin kun lähdin kättelemään Jenni Haukiota.

"Tervetuloa, mukavaa illanviettoa" Jenni hymyili minulle.

"Kiitos samoin!" vastasin hyväntuulisesti ja kumarsin hänellekin, sitten marssin Nooran ja Mocan luo.

Gakun nk ~

Jännitti ehkä pikkuisen, mutta enimmäkseen oli suuri kunnia olla edustamassa Mouruposken kaikkia kissoja näin suuressa tapahtumassa, varsinkin kun tänne yleensä kutsutaan vain julkkiksia, eikä tälläisiä taviksia. Kohensin hieman pientä vihreää rusettiani, kun tuli minun vuoroni kätellä.

"Tervetuloa, kiva kun pääsit tulemaan!" Niinistö toivotti minut tervetulleeksi tassunpuristuksen kera.

"Kiitos kovasti" vastasin asiallisesti ja kumarsin. Sitten tassutin Jennin luo.

"Tervetuloa, toivottavasti viihdytte!" hän sanoi.

"Kiitos" vastasin ja kumarsin uudelleen, sitten menin tovereiden luo.

Aamun nk ~

Olin tottunut tälläiseen, olinhan arvokas kissa, niin olin ollut tuhansissa tälläisissä. No en oikeasti. Ensimmäinen kerta tanssiaisissa, mutta sitäkin tärkeämpi. Tassuttelin punaisella samettimatolla presidentin luo hymyillen arvokkaasti.

"Tervetuloa juhliimme" presidentti toivotti minulle.

"Kiitos kovasti" nyökkäsin kunnioittavasti ja niiasin niin nätisti kuin osasin.

"Tervetuloa ja mukavaa iltaa" Jenni sanoi minulle.

"Kiitos paljon" hymyilin tälle ja niiasin uudelleen.

Nellan nk ~

Minua jännitti! Olin astelemassa presidentin, kaikkien kameroiden ja kaikkien suomen ihmisten eteen. Mitä jos mokaisin? Vaikka kompastuisin matonreunaan ja kaatuisin rähmälleni? Se muistettaisiin takuulla koko loppuelämäni. Minä en haluaisi alentua sellaiseen, olen hieno kissa! Kylläpä kuumotti... Silloin tuli minun vuoroni. Tassutin varovaisesti herra Niinistön luo.

"Tervetuloa, sinäpä olet pieni, ihana kun tulit!" hän sanoi minulle ystävällisesti ja ujouteni tuntui hieman haihtuvan.

"I-ihana päästä vieraaksi tänne" sanoin hieman ujosti. Herra Niinistö hymyili ja viittasi kohti Jenniä, sillä huomasi varmaan hämmenykseni.

"Tervetuloa, sinäpä olet suloinen, vietä mukava ilta!" Jenni Haukio toivotti minulle.

"Voi kiitos, vietä sinäkin mukava ilta" sanoin edelleen hieman ujona. Voi ei! Eihän minun pitänyt toivottaa hänelle takaisin! Voi mikä moka. Jenni kuitenkin vain hymyili minulle ystävällisesti, kun tassutin ystävien luo.

Kun vihdoin ja viimein (meitä oli aikas paljon nimittäin) kaikki Mouruposken kissat ja hoitajat olivat saaneet kätellä herra presidenttiä, jatkoimme matkaa juhlasaliin. Siellä oli todella hienoa! Kuin prinsessalinnassa! Mutta toisaalta, nämähän olivat Linnan juhlat, juuri minun arvolleni sopivat. Kaikki muut tuntuivat juttelevan keskenään, kun minä istahdin hieman syrjempään coktailtarjoilun viereen yksikseni. Olipa mälsää... Olin Linnan Juhlissa, mutta yksin. Ja kohta tanssitkin alkaisivat. Eikä kukaan tulisi kanssani tanssimaan. Rico ja Mocca, Aamu ja Gaku, sekä muutkin parit tai pariskunnat valmistautuivat tanssimaan, kun musiikit lähtisivät soimaan. Samassa kuulin jonkun istuutuvan viereiseen penkkiin. Vilkaisin häneen, juhlasalissa oli hieman hämärää, joten en nähnyt kunnolla tämän turkin väriä, mutta sen tiesin, etten tuntenut häntä.

"Hei, olen Nella" sanoin lopulta kissalle, arvioituani häntä hetken.

"Moi, minä olen Rex" hän sanoi minulle pää hieman kallellaan.

"Minun hoitajani on Noora, entä sinun?" hymyilin Rexille katsellen häntä silmiin.

"Olen alienkissa, pyörin oikeastaan kaikkialla, mutta sinua en ole ennen nähnyt, oletko uusi" Rex hymyili.

"En ole, harvoin vain tutustun uusiin tyyppeihin... Tai yleensä kukaan ei huomaa minua" huokaisen harmistuen hieman.

"Älä nyt, sä vaikutat huipputyypiltä!" Rex sanoi mulle hymyillen.

Nooran nk ~

Tanssit alkoivat ja kissani katosivat jonnekkin tanssilattialle, joten tyydyin himmailemaan vähän muiden hoitajien kanssa. En viitsinyt alkaa sen kummempia kevätjuhla liikkeitä tekemään, sillä pelkäsin rikkovani mekkoni. Aika kului nopeasti hauskaa pitäessä. Napostelimme hieman muiden hoitajien kanssa purtavia ja juttelimme mukavia. Oli mukava päästää vähän irti niin normaalista ja tylsästä arjesta. Kun kello alkoi lähentelemään keskiyötä ja tanssit riehaantuivat välillä hiukkasen villimmiksi. Kissat pyörivät tanssilattialla oikeastaan koko illan. Välillä he taisivat käydä napostelemassa jotain Linnan herkuista, mutta aikalailla muun ajan he viettivät tanssilattialla tai rupatellen muiden kissojen kanssa. Rico joi niin paljon boolia tai mitä se ikinä olikaan, että sekosi, alkoi nähdä muumeja, ja juosta ympäri tanssilattiaa, joten silloin piti hieman rauhoittaa tilannetta. Mutta kivaa meillä ainakin oli, eikä tylsiä hetkiä kyllä totta totisesti tullut. Linnan juhlat, niihin olin pikkuisesta asti halunnut, ja nyt olin niissä. Tämä oli pikku-Nooran unelma, joka nyt monta vuotta myöhemmin vihdoinkin toteutui. Oli tämä vaan niin huippua.

Nellan nk ~

Olimme jutelleet paljon Rexin kanssa illan aikana. Hänestä oli tullut läheinen minulle jo nyt.

"Haluatko tanssia?" kuulin hänen kysyvän, kun valssi alkoi.

"Todellakin!" hihkaisin ja kirmasimme tanssilattialle. Minulle valssia oli opetettu koulussa, ja Rex tuntui osaavan sen luonnostaan, ellei joku ollut opettanut. Rex oli hyvin taitava tanssija, ja pystyin vain nauttimaan tanssista. Valssin jälkeen ilta huipentui ilotulitukseen. Ilotulitukset räiskyivät jäätävässä yöilmassa kauniina, kuin tähdet. Sarjat olivat pitkiä ja viimeisenä oli kaikista isoin, jossa luki "Suomi 102 vuotta" ja sinivalkoinen Suomenlippu. Henkäisin ihastuksesta, kun kaikki muut vyöryivät sisälle, minä hyppäsin kaiteelle istumaan ja katselemaan taivasta. Kuulin jonkun askeleet, jotka lähestyivät ja lopulta hyppäsivät viereeni.

"Täällähän sinä" kuulin Rexin sanovan minulle. Katsoi tätä silmiin ja hymyilin.

"Täällä on niin kaunista, täydellinen Itsenäisyyspäivä yö" Henkäisin tuijotellen tähtiä haltioituneena.

"Niin on" Rex kehräsi ja painautui aivan kiinni turkkiini. Se oli ihanin tunne koko pienessä elämässäni.

Nooran nk ~

Kello oli jo reippaasti yli puolenyön, kun vihdoin saimme kaikki autoon. Aamu oli mennyt istumaan salin hienoimmalla tuolille, joka oli tarkoitettu vain presidentille, noloa. Rico oli mennyt aivan sekaisin juomista, hänestä oli tullut aivan ylipirteä ja lopulta hän oli juossut ympyrää salissa. Ehkä oli jo aikakin lähteä kotiin. Nella ja Rex olivat istuneet tuijjottelemassa tähtiä aivan kylki kyljessä, se oli niin suloista. Mocca ja Gaku sentään olivat käyttäytyneet asiallisesti. Kotimatkalla kaikki kissat yksi toisensa jälkeen nukahtivat. Ainoat jotka lopulta kissoista valvoivat, olivat Rex ja Nella, jotka istuivat vierekkäin puhumassa niitä näitä. Olipa taas ihana Itsenäisyyspäivä <3.

Vastaus:
Jopas kylpeminen nyt herättää tunteita, toiset vastustavat kynsin ja hampain ammeeseen menemistä ja toiset sieltä poistumista. xD Laittauduittekin kaikki hienoiksi, rusetit ja kaikki oli hankittu juhlaa varten! Jeij, hyvä simssiliini, et säätänyt liikenteessä tuon pahemmin! Kiva kun olit sisällyttänyt kerrontaa kaikkien näkökulmasta presidentin kättely-kohdassa. .-) Ricon muumisekoilut ja Aamu istumassa presidentin tuolilla, ihanaa. .--D Aaaw Nella ja Rex, heistä taisi tulla juuri uusin suosikkini Mourun kissapariskunnista. .--3 Saat 33 + 10 = 43 penniä, ja kohotan tarpeet!
-Kasa

Nellan päiväkirja

3.12.19

~~~~~~~~~~~

Nellan nk ~

Olin taas lähtenyt kävelylle.

Oli alkanut ahdistamaan, ja muutenkin ulkona oli nätti sää, vaikka talven tulon alkoikin huomata. Oli jännittävää, kun tuli talvi, sillä viimevuonna en sitä oikein ehtinyt näkemään, koska olin niin pieni. Tällä kertaa haluan kokeilla tehdä sellaisen lumiukkosen! Vai oliko se lumiukko. No sillä ei ole väliä, haluan kuitenkin tehdä sellaisen, mistä Noora kertoi! Kuitenkin, olin lähtenyt kohti naukukukkulaa, koska sieltä oli kauniit maisemat. Yhtäkkiä aloin kuulla askelia oikealta ja yhtäkkiä pusikosta pöllähti ulos pikkuruinen, läikikäs kissa. Noustessaan ylös kissa ei näyttänyt enään niin pieneltä, ehkä suurinpiirtein joltain pikkupennulta. Samassa tunnistin hänet, se oli se sama kissa jonka olin pelastanut sieltä puusta! Loikin tämän luo, kun tämä katseli hätäisesti ympärilleen.

"Missä minä olen!?" se piipitti hätäisesti.

"Hei, rauhotu. Sulla ei ole mitään hätää" kerroin hänelle rauhallisesti. Hän jäi maahan makaamaan ja tasaamaan hengitystään. Minä jäin siihen vierelle istumaan ja silittelemään hännälläni hänen kylkeään. Mikä olikaan hänen nimensä? Rai? Rio? Rou? Eikun Roi! Roi se oli.

Pitkän ajan jälkeen Roi kömpi pystyyn.

"Ai, hei Nella" hän sanoi hymyillen pienesti.

"Hei Roi" vastasin tälle.

"Lähdetäänkö yhdessä takaisin hoitolalle?" kysyin häneltä hymyillen, en viitsinyt mainita tämän paniikista, sillä hän voisi vaikka saada sen uudelleen.

"Lähdetään vain!" Roi ilmoitti pirteästi. Hän katseli minua suurilla silmillään hieman kummallisesti. Näytti siltä vähän, kuin se olisi ihastunut minuun. Mutta... Roi ei oikein ollut minun tyyppiäni... Kun hän oli minua niin paljon nuorempi ja ja...

"Oletko koskaan nähnyt lunta?" hän kysyi yhtäkkiä, kun olimme kävelemässä.

"En, entä sinä?" kysyin häneltä.

"En" Roi pudisti päätään.

"Mutta minä haluaisin nähdä! Adoptiossa vanhukset kertoilevat tarinoita siitä, kuinka he nuorempina leikkivät lumisotaa ja rakensivat lumiukkoja. Minä haluan myös tehdä niin!" Roi ilmoitti päättäväisesti.

"Minäkin haluaisin leikkiä lumisotaa... Ja tehdä lumiukkoja" kerron hymyillen tälle.

Matka jatkui leppoisasti eteenpäin ja yhtäkkiä taivaalta alkoi leijailla jotain valkoista maahan.

"Tämä on sitä lunta! Jihuu!" Roi kiljahti ja hyppeli ylös alas kurkottaen kielellään lumihiutaleita.

"Niinpä onkin!" hämmästelin. Yksi lumihiutaleista leijaili ojennetulle tassulleni. Katselin sitä hetken, se oli niin kaunis, mutta sitten se hävisi ja tassulleni ilmestyi märkä läntti.

"Täällä on niin kaunista!" henkäisin.

"Niinpä! Ja pian pääsemme rakentamaan lumiukkoja ja menemään lumisotaa!" Roi säesti.

Kun saavuimme hoitolalle, ylsi lumikerros ja melkein Roin vatsaan asti. Muitakin kissoja oli ulkona leikkimässä, ja yhdyimme mukaan lumisotaan heidän kanssaan. Lunta leijaili kauniisti taivaalta, leikimme lumisotaa, elämä hymyili. Mutta jokin jäi silti vaivaamaan minua ja mieltäni...

Vastaus:
Nyt huvittaa kun puhuit aiemmin Nellan päikystä chatissa ja oletin että se olisi päiväuni Nellan villeistä poikahaaveista. XDD Mutmutjuu, Roi tuntuu joutuvan usein vähän hukkaan, onneksi Nella on avustamassa. Harmi ettei Nella ole kiinnostunut Roista, heille tulisi supersöpö laikkuturkkinen perhe. .-3 Mut ihan ymmärrettävää kun heillä on kuitenkin tuota ikäeroa. Iloista että kaksikko pääsi kokemaan yhdessä ensilumen riemun. .-) Saat 7 + 5 = 12 penniä, ja kohotan tarpeet!
-Kasa

Selostamassa sekoiluja

22.10.19

~~~~~~~~~~~

Vatun nk ~

SIIS ARVATKAA MITÄ! MÄ PÄÄSIN TAAS SELOSTAAN!!! NIIKU OMFG!! TÄÄ ON SUPER SIISTIIIIII!!! JIIHHHAAAA!!!! TÄST TULEE NIIIIIIIIIIIN SUPER KIVAAAA!!!! JEEJEEE!!! Ja aika kivaa myös kun, siis tänne Mouruposkeen on tullu jotai kissoi avaruudest. Ja ne on aik kivoi. Ja tosi koolei ja makeit. Ja mä meen Mustikan kaa nyt puuhakammariin. Kun Noora anto luvan. Ja se on tosi hauskaa. Koska myös ne avaruuskissat Light ja Rex tulee täs meijän kaa sinne. Aika siistii. Ja me käytiin hakee Marjakin mukaan. Sekin on tosi kivaa. Koska nyt me kaikki pentuetoverit ollaan menossa leikkiin. Rexin ja Lightin kaa siis. Rex ja Light on tosi oudon värisii. Mut ne värit on just hienoi!! Mäki haluisin olla sen värinen! Mut mä oon vaa tylsä valkonen, pläääh. Tyhmäääää!!! Nyt me ollaan koht puuhakammarissa.

HEI MUSTIKKA! MITÄ SÄ TEET!!?

"Noniin anna se puheenvuoro muillekin!" Mustikka sanoo.

"Okei" mä sanon. Eiku hei! Ei mun noin pitäny sanoo. Voi eiii!! Ei oo reiluu, hei älä, älä vie, älä vieeee, ääääää...

Mustikan nk ~

"Oikeesti anteeksi mun sisko, se on vähän ylivilkas..." Sanon ja katselen siskoni ylös alas pomppimista, kun hän selittää jotain Lightille ja Rexille, vaikka he tuntuvat kuuntelevan juttua vain puolella korvalla, sillä nyökkäävät minulle. Vattu tuntui olevan hyvin innoissaan uusista tulokkaista, minä taas en niinkään, sillä uudet tuttavuudet... Noh. Ovat minulle hieman hankala juttu ensialkuun. Sanotaanko vaikka, etten ole niin innokas tutustumaan uusiin tuttavuuksien kuin Vattu. Tai Marja. Niin muuten, Marjakin oli tullut mukaamme, sillä olimme hakeneet hänet adoptiosta mukaan. Oli kivaa, että koko pentukolmikkomme oli taas koossa. Odessa oli kuulema varannut hänet, joten hyvän kodin hän ainakin saisi, sillä Odessa on minusta hyvin mukava ihminen, vaikka en edelleenkään uusien tuttavuuksien suuri fani olekaan. Minusta tuntuu, että meistä kolmikosta minä olen se ujo, mutta iloinen, Marja se vitsikäs ja seikkailullinen ja Vattu se hyökkäävin ja se sekobeko bläääläälää. Ja niin se varmaan onkin. Nyt kuitenkin annan puheenvuoron muille, sillä en halua kaapata koko tarinaa itselleni.

Joku random kertoja?? ~

Kissat saapuivat puuhakammariin, jossa ei ollut ketään muita.

"Tämä siis on puuhakammari, täällä on jos jonkinmoisia piiloja, salakäytäviä ja leluja!" Vattu muotoili sisaruskolmikon ajatukset sanoiksi.

"Veit sanat suusta!" Marja hihkaisi ja loikki istumaan sohvalle.

"Mitä te haluisitte tehdä?" tämä kysyi rennosti. Muutkin kissat kiipesivät istumaan sohvalle Marjan viereen.

"Ei me oikein tiedetä mitä te leikitte täällä Maassa, joten ehdottakaa te!" Light sanoi nyökäten kolmikolle.

"Piilohippaa piilohippaa piilohippaa!" Vattu kiljahti samantien.

"Okei, leikitään hippaa" Mustikka sanoi.

"Voin kertoa säännöt. Eli siinä yritetään ottaa toisia kiinni, Marja ja Vattu demostroikaa... Eikun siis näyttäkää. Vattu saa mennä piiloon, kas noin. Ja nyt kun Marja löytää hänet, Marjan täytyy yrittää saada Vattu kiinni, ja Vatun juosta karkuun Marjaa. Noin. Ymmärsittekö?" Mustikka selitti kärsivällisesti ja osoitteli tassullaan, kun Marja ja Vattu demostroivat pelin kulkua. Alienkissat nyökyttelivät.

"Okei! Sit alotetaan!" Marja hihkaisi.

"Kuka vika kyyryssä jää!" hän jatkoi, ja oli itse viimeinen kyyryssä.

"Jaha" Marja tuhahti ja alkoi laskea.

"1... 2... 3..."

"... 30! Täältä tullaan!" Marja kiljaisi ja lähti loikkimaan ympäriinsä kurkkien komeroihin ja hyllyihin. Yhdestä kaapista löytyi Mustikka, joka ei edes kerinnyt lähteä pakoon, kun Marja läppäisi häntä jo päähän etutassullaan. Seuraavaksi löytyi Rex, joka oli piiloutunut peiton alle piiloon, hän kuitenkin luikahti pakoon ilmiömäisen nopeasti, ihan kuin punainen katti olisi vain kadonnut. Marja jäi katselemaan hetkeksi ympärilleen, kunnes näki taas Rexin hännän luikahtavan kammarin nurkalla. Marja syöksyi Rexin hännän perään, mutta samassa se oli jo kadonnut.

"Mit...?" hän ehti aloittaa, kunnes huomasi Vatun pörröisen hännän heiluvan sängyn alla. Poikakissa hymyili voitonriemuisesti ja hiipi kohti Vatun häntää. Juuri kun hän oli loikkaamassa sen kimppuun, Vadelma ampaisi matkaan.

"Et saa kiinni nännännänää!" hän rallatti viilettäessään ympäri puuhakammaria. Hän juoksi niin kovaa, että ponkaisi välillä seinästä vauhtia.

"Kyllä minä sinut vielä hoitelen!" Marja huudahti ja säntäsi Vatun perään. Pitkän takaa-ajon jälkeen Marja sai lopulta Vatun kiinni ja he pysähtyivät huohottaen Mustikan luo.

"Rex ja Light ovat edelleen piilossa" Mustikka totesi.

"Ei me saada niitä ikinä kiinni!" Vattu piipitti.

"Tehdään yhteistyötä!" Marja sanoi tomerasti sisaruksien nyökytellessä.

"Teemme yhteistyötä!" Vattu ilmoitti kovaan ääneen. Vastausta ei kuulunut, mutta he huomasivat yläkerrassa heiluvaa Rexin hännän ja lähtivät piirittämään sitä kuiskuttelun jälkeen. Hän oli kyyryssä niin, ettei nähnyt kissakolmikolmikon tuloa. Ja kun he olivat tarpeeksi lähellä, kaikki loikkasivat koskettamaan Rexiä. Rex oli kuitenkin kadonnut ja Marja, Mustikka ja Vattu olivat yhtenä myttynä sikinsokin.

"Mitä?" Vattu älähti ja kampesi itsensä pystyyn.

"Minne Rex katosi?" hän jatkoi.

"Juurihan se oli tuossa, ja sitten vain pam ja se oli poissa!"

"En minä vaan tiedä. Jotain kummallista on kuitenkin meneillään" Mustikka tuhahti kivutessaan jaloilleen.

"Muuten, missä Light on?" Marja kysyi yhtäkkiä. Totta tosiaan, missä Light on? Kissat katselivat ympärilleen. Kaikki kaapit oli vedetty auki, kaikki kirjojen takaiset salaluukut oli katsottu, Light, ihan kuin se olisi kadonnut! Kissat tassuttivat alas sinne mistä oli lähdettykkin.

"Tulkaa pois piiloista!" Vattu huusi. Samassa Rex ilmestyi heidän eteensä, kuten Lightkin. Porukan pienin, Mustikka säikähti hieman, ja perääntyi.

"Mi-mitä?" Marja sopersi järkyttyneenä, eikä Mustikka edes saanut sanaa suustaan.

"Ainiin! Unohdimme mainita, että meillä on erityiskykyjä!" Light virnisti.

"Niin! Minä osaan teleportata, kas näin" Rex sanoi hymyillen ja teleporttasi paikasta toiseen muutaman kerran.

"Ja minä osaan muuttu näkymättömäksi, katsokaa!" Light hihkaisi, katosi, ja oli sisaruskolmikon takana, kun tuli taas näkyviin.

"Wau!" Mustikka, Marja ja Vattu henkäisivät yhdestä suusta.

"Te olette supersiistejä!" Vattu hihkui ja hyppi ylös alas tehden samalla pientä rinkiä.

"Mitä nyt leikitään?" Rex kysyi.

"Leikitään jotain teidän kotien leikkiä" Mustikka ehdotti.

"Joo" Marja ja Vattu kannustivat ajatusta.

"Okei!" Rex ja Light vastasivat yhteen ääneen vilkaisten toisiinsa hymyillen.

Kun leikit oli leikitty, kaikki kissat olivat aivan puhki ja nukahtivat yksitellen puuhakammarin sängylle makoillessaan siinä. Ja siinä ne sitten nukkuivat, viisi pientä pentua suloisesti kerällä ja hännänpäät nenällä.

Vastaus:
Olipas söpö leikkitarina! Mukavaa kun koko sisaruskolmikko kokoontui, ja alienkissat toivat mukavan lisämausteen leikkiin. .-) Vatun sekoilu on edelleen ihanaa ja Mustikalla on myös söpöjä pohdintoja! Light ja Rex sitten "unohtivat" mainita erikoistaidoistaan, joopajoo pojat... Nyt jäi vaivaamaan että mitäköhän leikkejä alienkissoilla on tapana leikkiä kun siitä ei kerrottu! D-. Saat 21 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)
-Kasa

Nellan päiväkirja

Apua tarvitseva

2.9.2019

~~~~~~~~~~

Kuule päiväkirja, tänään sattui semmoinen kumma juttu, jonka kerron nyt sinulle.

Olin kävelemässä ihan normaalisti kohti kivistä kuratietä, olin selvittelemässä omia ajatuksiani. Teen niin nykyään usein, sillä välillä vain alkaa ahdistamaan meidän suuressa porukassa, ja on pakko päästä yksin raittiiseen ilmaan. Minulle on jopa muodostunut oma vakioreitti, se poikkeaa kivisellä kuratiellä, menee sitten koivikkokedolle ja lopuksi vielä Naukukukkulalle. Sen jälkeen se palaa takaisin hoitolalle. Sitten yhtäkkiä aloin kuulla vaimeaa huutamista. Lähdin kulkemaan kohti ääntä, se voimistui askel askeleelta, ja pian erotin siitä selvästi sanat "Auttakaa minua! Olen pulassa!". Silloin hätäännyin pahanpäiväisesti ja lähdin juoksemaan kovaa vauhtia ääntä kohti.

"Odota hetki! Apua tulossa!" kiljaisin juostessani niin kovaa kuin keuhkoista lähti, jotta apua tarvitseva kissa varmasti kuulisi minut. Pian saavuin äänen luo, ja silloin huomasin pienen, kirjavan kissanpennun roikkuvan puussa viimeisillä voimillaan. Olin kysymässä, miten tämä sinne päätyi, mutta tajusin, että nyt tai ei koskaan olisi toimittava, ei olisi aikaa kysymyksille.

"Auta minua!! En pääse alas!!" kissa vinkui hädissään. Hänen otteensa lipesi jälleen lisää ja hän tipahti hieman alas päin.

"Minä tulen!" huudahdin takaisin ja lähdin kiipeämään ketterästi puuta ylös päin. Minua hieman pelotti, puu oli korkea, mutta tällä hetkellä pääasia oli saada pentu alas, ehjänä. Pitkän matkaa minun täytyikin puussa kiivetä, mutta lopulta saavuin perille pikkukissan luo. Tämä oli selvästi hädissään ja sinnitteli viimeisillä voimillaan puussa.

"Otan sinua niskasta kiinni ja kannan sinut alas, kun olen saanut tukevan otteen, voit päästää irti" sanelin määrätietoisesti ohjeet pikku kissalle ja tämä nyökkäsi.

"Okei. Tästä lähtee" mumisin ja nappasin tukevasti kiinni kissan niskanahasta. Tämä päästi irti ja minä lähdin laskeutumaan alas hitaasti ja varovaisesti.

Pitkän ja raskaan alastulon jälkeen pääsimme maankamaralle. Päästin kissasta irti, kun tämä oli saanut tukevasti tassunsa taas maanpinnalle ja hyppäsin sitten itse alas.

"KIITOS! Sinä pelastit minut!" kissa riemuitsi ja halasi minua.

"Pikkujuttu. Kaikki olisivat tehneet näin" sanoin vähätellen omaa suoritustani, vaikka salaa olinkin ylpeä itsestäni.

"Eipäs ollut! Ihan mahtava juttu!" pieni pentu jatkoi innostunutta kimitystään pomppien ympärilläni silmät loistaen.

"Ääähhh" kiusaannuin hieman, en ollut tottunut siihen, että muut kuin äitini kehuu minua tällä tavoin.

"Ajattelin, ettei kukaan tule pelastamaan minua, että kuolisin lopulta tuohon pudotukseen, nälkään tai janoon" kissa jatkoi litaniaansa.

"Oikeesti, pikku juttu, sinäkin olisit auttanut minua, jos minä olisin ollut tuolla korkeuksissa" nyökkään.

"Mikä sinun nimesi muuten on?" kysyin hieman hajamielisesti, mutta vaihtaen puheenaiheen kuitenkin sujuvasti pois itsestäni.

"Olen Hulivilin Roimasti Rohkeutta, tai ihan vain Roi!" Roi sanoi, röyhisti hieman rintaansa ja sai olemuksensa kasvamaan pikkuisen. Minua hymyilytti, hän oli melko suloinen.

"Okei. Minä olen Nella Nallekaramelli Niukuli, mutta minua kutsutaan Nellaksi" sanoin, jätin kuitenkin mainitsematta toisen lempinimeni, Nallen, jota äitini ja isäni käytti.

"Minun pitää nyt mennä takaisin hoitolalle, näkyillään!" Roi sanoi ja lähti kipittämään pois. Hetken matkan päästä hän kuitenkin kääntyi ja vilkutti minulle. Minä vilkutin takaisin. Hän kuitenkin jäi kalvamaan mieltäni. Roi... Vaikutti jotenkin... Tutulta...

Vastaus:
Jee, tykkään näistä Nellan päiväkirjamerkinnöistä! Huih, Nellan kävelyretki saikin jännän käänteen kun Roin avunhuudot kantautuivat hänen korviinsa. Aika pahaan paikkaan pentu olikin itsensä saanut, mutta onneksi Nella toimi ripeästi ja kaikki päättyi hyvin. .-) Kiva yksityiskohta ettei Nella halunnut kertoa vanhempiensa käyttämää lempinimeä esittäytymisen yhteydessä! Hmm-yhm, en tiedä miksi mutta aloin tämän perusteella parittaa Nellaa ja Roita. .---D Saat 9 + 5 = 14 penniä!
-Kasa

Perhesiteitä

1.9.2019

~~~~~~~

Nooran nk~

Huoneen ovi paukahti ja sisään syöksyi Rico pidellen kirjaa tassuissan.

"Mikäs sua noin villitsee?" naurahdin ja hypähdin istumaan sohvalle.

"Minä löysin mahtavan jutun!" Rico huudahti innoissaan ja hyppäsi viereeni sohvalle.

"Mitä sinä löysit?" Gaku kysyi silmät välkähtäen kiinnostuneesti. Huoneessamme oli ainoastaan minä, Rico ja Gaku, sillä Aamu ja Mustikka olivat saaneet houkuteltua ärsyolon saaneen Mocan, ylivilkkaan Vatun ja edelleen murjottavan Nellan ulos heidän kanssaan touhuamaan.

"Minä, minä löysin sukupuut! Eikö olekin mahtavaa, Noora!" Rico ilmoitti innoissaan.

"Hienoa, Rico! Te voisitte vaikka Gakun kanssa tutkia niitä, sillä aikaa kun minä laitan meille päivällistä" ehdotin, sillä arvelin Aamun, Mocan, Nellan, Mustikan ja Vatun palaavan minä hetkenä tahansa, nälkäisinä.

"Kai se käy" Gaku sanoi kohauttaen lapojaan. Poika kissat talsivat kirjoituspöydän luo ja istuivat yhdessä tuolille.

Ricon nk ~

Avasin kirjan, jonka kannessa luki hienoin, kultaisin, koukeroisin kirjaimin Sukupuut, ja aloin selaamaan sivuja. Mouru, Kissanviiksi, Hiirulainen, Hiirenkorva... Ahaa! Löytyipäs!

"Katso Gaku! Tässä on minun sukupuuni!" huudahdin ja osoitin tassullani sukupuuta, jossa luki Miukulainen.

"Ja tässä toisella sivulla on minun sukupuuni!" Gakukin innostui ja alkoi tiiraamaan sivua tarkasti.

"Minun sukupuussani näkyy vain Aamu, minä ja pennut, aika vähän sukua. Mutta ei se haittaa! Se on kaikista paras suku!" Gaku hymyili lempeästi ja silitti kuvaa tassullaan.

"Oh! Katso miten iso minun sukupuuni on!" henkäisin ja katselin silmät pyöreinä sukupuutani.

"Oho! Niinpä onkin. Keitä siinä on?" Gaku kysyi tarkastellen sukupuutani.

"Hmmm... Tässä on minä, Mocca ja pentumme" sanoin ja piirtelin kynnelläni viivoja.

"Sitten. Sitten siinä on äitini Mayu ja isäni Nugetti" kerroin hiljaa Gakulle.

"He ovat molemmat adoptiossa, minun pitäisi käydä tapaamassa heitä taas! He varmaan tietävät pennuistani jo, mutta luultavasti eivät ole nähneet niitä vielä" pohdin tuijottaen tiiviisti sukupuutani, Gaku nyökkäili vieressäni ymmärtäväisen oloisesti.

"Keitä nuo ovat?" hän kysyi osoittaen kahta muuta kissaa vieressäni.

"Ai nämä kaksi minun vieressäni?" kysyin, sillä en ihan nähnyt mitä Gaku oli tarkalleen osoittanut.

"Niin" hän sanoi nyökäten.

"He ovat minun pentuetoverini, sisarukseni" sanoin hymyillen lempeästi.

"Tämä on Ruu, Simssiliinin kissa nykyään" sanoin osoittaen kynnelläni mustanpuhuvaa kissaa sukupuussa.

"Ja tämä toinen on Roi, hän on adoptiossa. Mutta olisi mukava adoptoida hänet!" sanoin innokkaasti osoittaen kirjavaa kissaa.

"Minun pitäisi kyllä vähintäänkin käydä tapaamassa häntä, ja pian!" lisäsin vielä. Sitten tajusin melko mullistavan jutun ja silmäni laajenivat varmaan kaksinkertaisiksi...

Aamun nk~

Olimme kovalla vaivalla saaneet houkuteltua ärsyoloisen Mocan, -tosin siihen oli tarvittu hieman Nooran apua-, ja muuten vain murjottavan Nellan ulos retkelle kukkaniitylle Mustikan, minun ja ylivilkkaan Vatun kanssa. Mocca ja Vattu olivat saaneet sattumukset, mutta Nellan tilasta ei ollut tietoa. Hänen tilanteensa huoletti minua, sillä en tiennyt, mistä tämä edes murjotti. Havahduin ajatuksistani Vatun hihkaistessa jotain, mitä en kuullut, mutta varmaan jotain leikkimisestä. Katselin ympärilleni räpytellen silmiäni ja huomasin sitten Mustikan ja Vatun kiipeämässä puussa, he olivat ilmeisesti löytäneet hyvän kiipeilypuun. Nellakin innostui kiipeilemään, onneksi.

Vatun nk~

OMGGGG VIHDOIN MÄKI PÄÄSEN TÄHÄN NK JUTTUUN!!! EN MÄ EES TIIÄ SE ON MUT KAI SIIN KERROTAAN JOTAIN. IIIIIIIIIII!! TÄÄ ON SIKA SIISTIIIIIIIIIII! JEEEEEE! Me siis kiivettiin puuhun. Ja mä olin ekana. Koska mä oon vahvin. Ja mä tykkään urheilla. Mut Mustikka ja Nellaki kiipesi tänne. Me istuttiin sellasseelle oksalle ja katottikn meidän äitejä Moccaa ja Aamua. Ne jutteli jotai mitä mä en kuullu ainakaan. Mä ihmettelin et miks Nella oli ollu nii surullinen. Ja se kirjotteli vaan jotain sen kirjasta melkeen aina eikä tullu leikkii aina. Leikkiminenhän on elämän tarkotus. Ei sitä ilman voi olla!! Tai varsinkaa elää!! Heiheihei älä vie mun puheenvuoroa! Mustikkaaa!! ÄITI ÄITI MUSTIKKA VIE MUN VUORON ÄÄÄÄÄÄÄÄ!! EPISTÄÄÄ EPISTÄÄÄ EPISTÄÄÄ!!

Mustikan nk~

Vattu on aika ylipirteä tällä hetkellä. Että anteeksi siitä. Vattu hyppäsi alas puusta, jolloin minä ja Nella päätimme seurata häntä. En pysynyt vielä ihan täysin tasapainossa, enkä osannut hallita häntääni vielä kunnolla, että kellahdin kumoon maahan osuessani. Äiti rauhoitteli Vattua, joka taisi pian unohtaa jo koko jutun ja mennä viipotti kaikkien edellä häntä heiluen. Me lähdimme seuraamaan häntä kävellen, mutta minä ja Nella innostuimme kisailemaan hieman. Vattu liittyi myös seuraamme. Vattu oli meitä ylivoimaisesti nopeampi, joten hän voitti melkein kaikki kisat, mihin tuli mukaan. En tiedä mikä supernopeus voima hänelläkin on, hän juoksee sellaista vauhtia että! Minä olen aikamoinen kömpelys, sillä jalkaki ovat tosi lyhyet, Vatulla on hurjan pitkät jalat, ei ihme että hän juoksee kovaa. Hän on minua muutenkin isompi. Jäänköhän minä ainaiseksi näin pikkuiseksi?

Mocan nk~

Minua ärsytti, kun piti lähteä ulos. Mielummin olisin istunut sisällä ja vaikka nukkunut, ja syönyt. Mutta kun kaikki muutkin lähtivät, Noora tyrkkäsi minutkin mukaan. Ihan tyhmää. En edes tiennyt minne olimme menossa, mutta nyt se minulle valkeni. Olimme jollakin kukkakedolla, se oli hurjan kaunis!

"Oooh, wau! Tämä! Tämä on käsittämättömän upea paikka!" henkäisin silmät leviten ainakin lautasen kokoisiksi.

"Niin on! Tiesin, että paikka on upea, mutta että näin upea, sitä en tiennyt!" Aamukin henkäili ihastuksissan. Pennut olivat myös hyvin haltioissaan ja innoissaan paikasta, ja hyppelivät kukkapuskasta toiseen telmien ja leikkien piiloa.

"Tulkaa sitten tälle penkille, kun ette enään jaksa leikkiä!" Aamu huusi heidän peräänsä osoittaen valkoista penkkiä, jolle kävimme istumaan. Puiden latvat kiertyivät yhteen yllämme, luoden varjon päidemme päälle, puissakin kasvoi kukkia. Niitä oli niin monia, erivärisiä, -tuoksuisia ja -näköisiä. Kukkia riitti aivan silmänkantamattomiin asti. Oli mukava viettää aikaa Aamun kanssa. Hän oli paras ystäväni. Pystyin puhumaan hänelle kaikesta. Ihan. Kaikesta. Ei ollut asiaa jota Aamulle ei voisi kertoa, tai salaisuutta jonka hän pitäisi vain omana tietonaan, hän ei tehnyt nii kuin useimmat tyttökisut, hän ei juoruillut salaisuuksia eteenpäin. Huokaisin ja aloitin avautumiseni.

"Kuule Aamu. Minulla on sinulle asiaa"

Nellan nk~

Saavuimme jollekkin kukkakedolle. Se oli valloittavan näköinen! Niin kaunis! Leikimme Mustikan ja Vatun kanssa jotain painileikkiä, jossa voitin pikkupennut leikiten ja sitten leikimme kuurupiiloa. Meillä oli hauskaa. Oli hauskaa piilotella kukkapusikka, ja tehdä yllätyshyökkäyksiä sieltä pentujen päälle, kun he etsivät minua, tai kun leikimme painia. Lisäksi oli ihanaa, kun kukkien ihana tuoksu tarttui turkkiin ja pystyi unohtamaan kaikki huolensa ja paineensa. Joskus tälläinen telmiminen teki hyvää, kaikille, erityisesti pennuille. Ja kun olin vielä pentu, im'n love it! Leikimme myös sellaista leikkiä, tai oikeastaan se oli perjaatteessa kisa, jossa otetaan kova vauhti, koitetaan hypätä mahdollisimman korkealla tehden samalla pelle hypyn ja lopuksi laskeuduttiin pehmeästi kukkien sekaan nauramaan omalle hullunkuriselle hypylleen. Se jos joku oli aivan huisin hauskaa, vähän niin kuin jossain tivolissa!

Ricon nk~

"Jos Ruu ja Quz saisivat pentuja, Quz, heidän pentunsa ja Quzin näkyisivät tässä sukupuussani!" hihkaisin.

"Ja jos Roi saisi pentuja jonkun kanssa, hänen pentunsa ja pentujen emon sukupuu liitettäisiin myös tähän sukupuuhun! Eikö se niin mene?" jatkoin hymyillen leveästi.

"Kai se niin menee" Gaku sanoi mietittyään hetken, kuitenkin hieman epävarmalla äänensävyllä. Olisi aika mahtavaa jos niin kävisi, minulla olisi JÄÄTÄVÄN kokoinen sukupuu. Varmaan isoin koko kissahistoriassa! Minut voitaisiin listata maailmanennätyskirjoihin, "Tällä kissalla on koko maailman isoin sukupuu!"! Aika siistiä. Päähäni pälkähti ajatus. Kipitin Nooran, -joka oli laittamassa juuri pöytää valmiiksi-, luo pikavauhtia ja otin kunnon kissanpentumaisen, söpön kerjäysilmeeni käyttöön.

"Voitaisiinko me pliis pliis pliis adoptoida veljeni Roi, jooko Noora, jookooooooo" ruinasin Nooralta.

"Huoh. Hyvä on. Laitetaan harkintaan..." Noora sanoi hymyillen vinosti. Silloin kuului terävä koputus ovelta.

Nooran nk~

Kävin avaamassa oven, jonka takana odotti viisi rättiväsynyttä, nälkäistä kissaa.

"Meillä on NÄLKÄ!" Vattu kailotti heti ensimmäisenä.

"Arvasin, käykää pöytään vain" sanoin hymyillen ja kissat loikkivat suoraan pöytään. Pöytä oli katettu, ja ruuaksi oli lihaa, perunaa sekä salaattia, jossa oli retiisejä, omenaa ja kissanminttua. Kissat kauhoivat ruokaa lautasilleen ja alkoivat popsia sitä suihinsa. Tässä minulle oli hyvä tilaisuus katsoa Pirates of the Caribbean-elokuvaa koneeltani, sillä kissat osasivat laittaa itse astiat tiskiin. Olin täysin jäänyt koukkuun niihin elokuviin, ja varsinkin Jack Sparrow oli minusta hirveän hurmaava ja ihana, todellinen sankari! Sitä ennen kuitenkin näppäilin viestin Kasalle, viesti kuului näin "Heipsan! Voisinko alkaa Hulivilin Roimasti Rohkeutta -nimisen pennun hoitajaksi ja myöhemmin sitten adoptoida hänet, eli jos myös voisin varaa Roin :D." ja pian Kasalta kilahti vastaus "Juu, kyllä se sopii, laitetaan Roi varaukseen .-)". Hyvä. Ja nyt voisin täysin keskittyä PotC elokuvaani.

Vastaus:
Mukava kun olit jakanut suurta kissalaumaasi vähän pienempiin ryhmiin ja jokainen sai omaa kerrontaa. Tykkäsin Ricon ja Gakun sukupuu-tutkinnoista, katellaan nyt missä välissä Rico saa suurennettua sukupuutaan. ,-D Tytöillä oli hauskaa kukkaniityllä, hyvä että myrtsimmällä mielellä olleet Mocca ja Nellakin vähän piristyivät. .-) Pentujen temmellystä oli hauska seurata, ja ylivilkas Vattu oli paras. .-D <3 Toivottavasti Roi pääsee muuttamaan teille pian. .-) Saat 26 penniä, ja kohotan tarpeet (+ poistan jokusen tarinassa mainitun ruuan tavaroistasi).
-Kasa

Nellan päiväkirja

7.7.2019

~~~~~~~~~~~

9.58 Okei... Ehkä mä nyt pystyn kertoo siitä... Siis sillon kun oli ne Synttäribileet mä tajusin asioita... Kun siis... Mä oon ollut ihan päättömän rakastunut... Quziin... No joo joo. Mä tiedän, et meil on ihan järkyttävä ikäero, mut silti... Mä tykkään siitä... Ja kun musta tuntuu et mä oon paljon vanhempi, en näin nuori pentu. Sisäisesti. Enemmän kun 6 ikäpistettä... Ei kenestäkään normaalista pennusta varmaan tunnu tältä... Mut. Äh... En mä sit varmaan oo normaali. Huoh... Se traaginen ilta meni näin;

Olin tosi ilonen, kun sain jäädä vahtimaan pentuja ja saisin sit tulla mukaan bileisiin. Musta tuntu, et kaikki luotto muhun, varsinkin Mocca. Se oli tosi ihanaa, kun Quzkin soitti siellä, ja silloin mä luulin että Quz ei tykkää kenestäkään. Kun Mocca, Aamu, Gaku ja Rico lähti ja jäin pentujen kanssa keskenään, alettiin leikkiä. Ekaks mentiin hetken aikaa piilosta-leikkiä, mä etsin ensin. Vattu ja Mustikka kyllä kyllästyivät siihen nopeesti, joten siirryttiin leikkimään meidän pehmonalleilla. Sen jälkeen mä annoin heille puolikkaat vanukkaista ja laitoin heidät sit nukkuu. Siistin itteni sitten ja laitoin söpön, pinkin rusetin korvaani. Rynnistin käytävää niin kovaa, että tassut varmaan iskivät liekkejä! Kun mä saavuin paikalle, oli MusiQue jo aloittanut esiintymisensä. Musiikki oli hyvää, ja Quz lauloi niin ihanasti. Juttelin Ketun kanssa niitä näitä, hän oli mahtavaa seuraa! Viimeinen biisi kertoi rakkaudesta. Katsoin tarkoin Quzia, okei okei, katsoin lumoutuneesti Quzia, hän kuitenkin katsoi toisaalle. Hän... Hän katsoi Ruuta... Hän tarkoitti sanat Ruulle. Silloin minä... Minä murruin. Jäin tuijottamaan maata ja kyyneleet valuivat poskilleni. Kettu lohdutti minua. Mutta... Olin täysin murtunut... Okei.. Se oli vain poika... Mutta... En mä tiedä... Tykkäsin Quzista... Tosi paljon. Sit mä vaan halusin pois. Kyynelehdin koko kappaleen loppuun, Kettu vierelläni mua lohduttaen. Heti ku se keikka loppu, säntäsi pois kuin tuuli ja heittäydyin sänkyyn...

11.23 Se oli ihan kamalaa... Ruu voi olla onnellinen munkin puolesta... Quz on siisti... Mut kai me sit ollaan vaan kavereita. Kai niitä poikia vaan tulee ja menee... Se on ilmeisesti vaan elämää... Ja kohtalon sattumaa... Ja mun kohtalo on ilmeisesti surullinen... Ja yksinäinen.

Vastaus:
Tämäpä selvensikin aiemman tarinan mysteeriä, voi Nellaa. .-( <3 Kaikesta huolimatta jotenkin söpö hänen ihastuksensa vähän vanhempaan kissaan, ei siinä ole mitään outoa! Toivotaan Nellalle onnea rakkaudessa. .-3 Saat 6 penniä!
-Kasa

Synttärikemut

4.7.2019

~~~~~~~~~

Tänä vuonna Mouruposki täyttää jo 9 vuotta! Se on ihan huima suoritus, sillä hyvin harva kissahoitola näin kauan kestää, Mouruposki taitaa olla ainut. Ja nyt sitä juhlittiin kunnon synttärikonsertilla! Meiltä sinne mukaan lähtivät Mocca, Aamu, Gaku ja Rico, sillä Nella joutui jäämään vahtimaan pentuja, ja pääsi vasta kun pennut nukahtavat mukaan, ja pennut jäivät tietysti, kun olivat kuitenkin sen verran pieniä. Nella oli alkanut olla hämmästyttävän kiinnostunut pentujen hoidosta, tykkäsi huolehtia heistä ja leikkiä heidän kanssaan, ainakin silloin kun mitään jännittävää ei ole tapahtumassa. Välillä leikit kuitenkin äityivät liian rajuksi, jolloin Mocca tai Aamu säntäsi väliin, ettei pennuille sattuisi mitään. Kuitenkin kaikki oli mennyt tässä aika kivasti. No okei, kunhan tässä lämpimikseni höpötän kaikesta, palataan nyt asiaan! Eli Mourussa on nyt synttärikemut.

"Noniin, me ruvetaan nyt lähtemään. Nella, älä hölmöile Vatun ja Mustikan kanssa. Saatte korkeintaan leikkiä piilosta. Onko selvä? Ja muista antaa heille niitä vanukkaita! Jaja sänkyyn sitten puoli kahdeksasksi! Ja sinähän voit sitten tulla kun he nukahtavat!" Mocca selitti Nellalle tarkkoja ohjeitaan pentujen hoidosta.

"Tules nyt Mocca, kyllä Nella pärjää" Aamu tuli toppuuttelemaan Moccaa.

"Hänhän on ennenkin pärjännyt mainiosti" Aamu jatkoi lempeästi. Hän oli ylpeä Nellasta, Nella oli jo hyvin kypsä ikäisekseen, vaikka välillä vähän nirsoili ja diivaili.

"Huoh... No hyvä on. Mennään sitten" Mocca huokaisi ja silitti vielä kummankin pentunsa päälakea.

"Olkaahan kiltisti Nellan kanssa" Mocca sanoi vielä ja lähti sitten Aamun kanssa käytävään.

"Ollaan ollaan" pennut vastasivat kuorossa ja säntäsivät sitten Nellan luo.

"Mitä tehhään mitä tehhään?!" pennut vinkuivat innokkaasti. Hymyilin ja laitoin lenkkarit jalkoihini. Rico ja Gaku olivat menneet jo edeltä, ja Mocca ja Aamu jäivät odottelemaan minua.

"Olkaahan nätisti" hymyilin ja suljin oven perässäni.

"Nyt mennään!" sanoin Mocalle ja Aamulle, ja suuntasimme sitten hissiin.

Hetken seikkailtuamme pääsimme vihdoin juhlapaikalle. Paikan päällä oli juhlat jo käynnissä, ja lavalla tanssahteli pari kissaa, joita en nopealla silmäyksellä tunnistanut. Musiikki pauhasi ja tunnelma oli nostettu heti kattoon. Siellä täällä oli julisteita "Mouruposki 9v!" tai "Onnea Mouruposki!". Gakun ja Ricon löysimme herkkupöydän vierestä juttelemasta jonkun poikakisun kanssa. Herkkupöydällä oli kaikkea kivaa, sekä suolaista että makeaa ja kaikkea kivaa pikkupurtavaa. Oli mukavaa taas juhlia pitkästä aikaa, en ollut sitten Mocan saamisen kunnon pippaloissa käynytkään. Jätin kissat siihen jutustelemaan keskenään ja lähdin kiertelemään aluetta hiljakseen.

Päädyin kuitenkin hetken kiertelyn jälkeen Ketun ja Esterin seuraan, hieman etäämmälle muista.

"Heippa, mites teillä menee?" kysäisin ja istuuduin heidän viereensä vapaalle penkille.

"Mitäs tässä, Kettu ei oikein löydä täältä juurikaan mitään puuhaa" Ester sanoi kohauttaen harteitaan.

"Nellan pitäisi ilmestyä ihan kohta paikalle, niin Kettu voi mennä hänen seuraansa, tuoltahan hän tuleekin" hymyilin Ketulle ja viittasin kädelläni kohti juuri paikan päälle saapunutta Nellaa.

"Moi!" samassa Nella pomppikin Ketun luokse.

"Heip! Tule, mennään tuonne juttelemaan!" Kettu hymyili ja lähti loikkimaan kohti syrjäisempää nurkkaa Nella kintereillään viipottaen. Hymyilimme molemmat Esterin kanssa, kun katselimme Nellan ja Ketun perään.

"Heistähän on tullut hyviä ystäviä" Ester sanoi hymyillen.

"Niin on!" nyökyttelin.

"Miten teillä on mennyt?" kysäisin Esteriltä hetken päästä.

"Ihan hyvin, entä teillä? Kun teillähän on niitä pentujakin kaksi kappaletta"

"Noo mites tässä. Aika paljon menoa ja meininkiä on on ollut" naurahdin. Esterkin hymyili.

Juteltuamme Esterin kanssa jonkun aikaa, kaijuttimista kajahti kuulutus, että konsertti alkaa pian, ja olkaa hyvät ja istukaa paikoillenne. Kuuluttaja oli selvästi Simssiliini. Pian minun ja Esterin kisut ilmestyivät luoksemme ja hypähtivät penkeille istumaan. Esiintyjät, Quz, Viivi ja Tiuku astelivat lavalle, kukin oman soittimensa taakse. Kaikilla kissoilla oli rokkaavat vaatteet ja Quz sai kuulemma eturivin tyttökisut kiljumaan ja kuolaamaan. Kaijuttimista kajahti biisin nimi ja he alkoivat soittamaan sitä. Musiikki oli kivan kuuloista ja takana osa jopa tanssi ja taputti käsiään rytmissä mukana. Mocca ja Ricokin yhtyivät jammailuun ja hytkyivät musiikin tahdissa, hihi, kissatanssia! Tunnelma oli katossa ja kaikilla näytti olevan kivaa. Minä ja Esterkin yhdyimme tanssimaan, meilläkin oli kivaa! Pian huomasimme jonkun ihmisen tulevan meitä kohti. Hetken katselun jälkeen tunnistimme Simssiliinin hahmon tulevan luoksemme.

"Moikka! Säkin täällä. Oot varmaan ollu näitä bileitä järkkäämässä?" kysäisin tältä.

"Joo, ihan kamala lista kaikkea puuhattavaa oli! Onneksi Oili suostui auttamaan" Simssiliini naurahti ja näytti kilometrin pituista listaansa meille.

"Oho!" Ester henkäisi.

"Siinäpä on listaa" nyökkäilin Esterin takana.

"Mutta se on nyt suoritettu!" Simssiliini julisti ylpeästi ja me taputimme naurahtaen.

"Tuu meijän kaa juhlimaan!" Ester ehdotti virnistäen ja Simssiliini nyökkäsi hänelle hymyillen ja silmät tuikkien.

Bileet loppuivat mahtavasti, esiintyjät lavalla olivat heitelleet tavaroita yleisöön. Me hoitajat emme edes vaivautuneet nappaamaan niitä, sillä se oli kissoille tarkoitettu juttu. Kaikki paikalla olevat kissat olivat ihan haltioissaan koko esityksestä ja kaikesta. Lähtiessä kaikki saivat myös MusiQuen levyt. Olin kuitenkin nähnyt Nellan pienen kiukun, ja sen kun tämän rinnus oli kastunut ja tämä tuijotti maata murhaavasti. Mitä oli käynyt? Oliko Nellan päälle läikkynyt cokista ja siitä hän oli kiukustunut? Kettu ainakin oli lohduttamassa tätä. Noh, en tiedä, mutta ainakin heti pois päästyään, tyttökisu ryntäsi niin kovalla vauhdilla meidän huoneeseemme, etten kerennyt edes kissaa sanoa. Ja kun palasimme huoneeseen, hän oli jo nukkumassa. Mutta kuitenkin, bileet olivat ihan sairaan hyvät ja tunnelma oli katossa koko ajan!

PALJON ONNEA IHANA MOURUPOSKI <3333!!!!

Vastaus:
Olipa ihana synttäritarina. .-) Tykästyin jotenkin ihan uudella tavalla Nellaan, mukavaa että hän on mielellään lapsenvahtina ja ehti pikkuisten nukahdettua mukaan juhliin! Nyt jäi vaivaamaan mitä konsertin aikana oikein oli tapahtunut kun Nella tuntui jääneen pahalle päälle, toivottavasti tähän palataan vielä. .-D Lisäilen mukaan tulleille kissoillesi levyt ja lahjoja, ja saat lisäksi yhteisiin tavaroihin synttärikakun. .-) Lisäksi saat 18 * 9 = 162 penniä, ja kohotan tarpeet!
-Kasa

Rakas päiväkirjani...

30.1.19

~~~~~

Takauma~

Taittelin pienen kirjeen huolellisesti kokoon ja laitoin sen kimaltelevan rusettini taakse piiloon. Tästä tulisi paljon ratkaiseva siirto ja toivoin kovasti, että se onnistuisi. Huokaisin syvään ja kävelin tarmokkaasti Ricon luo.

"Hei, haluaisitko tulla kahvilaan, tai jonnekin vaikka?" kysyin nopeasti.

"Se olis kivaa, joo!" Rico vastasi.

"Okei. Mennään vaan" sanoin. Olin saanut Nooralta mukaani kuusi penniä ja uskoin että se riitti. Lähdimme kulkemaan kohti hissiä reippaasti.

Matka kahvilalle sujui hujauksessa, kumpikaan meistä ei oikein osannut aloittaa juttua, mutta hiljaisuus ei tuntunut kiusalliselta. Kahvilassa tilasimme heti herkut. Minä otin Marjaisan smoothien ja Rico otti herkullisen näköisen Muffinin. Menimme istumaan melko syrjäiseen pöytään.

"Öh... Haluaisitko sinä joskus... Pentuja?" kysyin hiljaa.

"Noh, kyllä minä ehkä joskus haluaisin. Tai olishan se kiva" Rico vastasi mietittyään hetken vastaustaan. Nyökkäsin. Sitten tilaamamme herkut saapuivat pöytään. Ihmettelin miksi smoothiessäni oli kaksi pilliä, mutta jätin asian sikseen. Rico otti pari haarukallista muffinistaan.

"Haluaisitko, haluaisitko maistaa?" Rico kysyi.

"Se olisi kiva" hymyilin tälle. Ricolle oli tuotu kaksi haarukkaa, joten otin niistä toisen, leikkasin palan muffinista ja pistelin poskeeni.

"Mmm.. Ompa hyvää" totesin. Silloin tajusin, miksi pillejä oli laitettu kaksi.

"Haluatko maistaa minun smoothieta, se on tosi hyvää?" kysyn vastavuoroisesti Ricolta. Poika nyökkäsi ja ojensin smoothieta hänelle. Rico otti pienen hörpyn ja nyökytteli.

"Hyvää." poika sanoi hymyillen. Rico laittoi tassun pöydälle. Silloin huomasin tilaisuuteni tulleen ja laitoin varovasti oman tassuni Ricon tassun päälle. Poika ei vetänyt tassuaan pois, vaan antoi sen olla siinä. Söimme herkkumme loppuun hiljaisuuden vallitessa, jonka jälkeen aloimme jutella.

"Mitä sä haluaisit vielä elämältäsi?" Rico kysyi minulta yllättävän kysymyksen.

"No ainakin mä haluaisin pentuja, matkustella... ja tavata vielä Acen" kerroin hiljaa.

"Acen?" Rico ihmetteli.

"Niin. Hän oli meillä ennen sinua, Aamua tai Gakua vaihtarina. Kiva kissa" hymähdin hieman haikeasti. Rico nyökkäsi.

^Okei. Nyt tai ei koskaan sanot sen!!^ käskin itseäni.

"Mä... Mä oon vähän ihastunut suhun" tunnustin melkein kuiskaten. Katsoin Ricoa silmiin.

"Mäkin taidan olla vähän ihastunut suhun" poika sanoi väläyttäen hymyn minulle. Katseeni pehmeni ja jännitys purkautui.

"Ke...Kenen kanssa sä haluaisit pentuja...?" kysyin lopulta ja käänsin katseeni tassuihini.

"Sinun. Jos oot siis valmis siihen"

Nyt~

Parin kuukauden päästä tosta, sain ihania pentuja yhdessä Ricon kanssa. Minulla on aivan ihana perhe, ihania ystäviä ja hyvä hoitaja. En kyllä enempää voisi enään toivoa. Olen juuri nyt todella onnellinen <3. Sanon vaan nyt loppuun, että kannattaa olla rohkea ihastumisen suhteen. Ja vielä isot isot kiitokset Oilille, vaikka sä tuskin koskaan tätä luet. Nyt, hyvää yötä päiväkirja!

Vastaus:
Olipa mukava saada vähän takaumakerrontaa Moccan ja Ricon suhteen kehityksestä, muutenkin tykkään lukea kissaromansseista tarinoita. <3 Haha, tuli noista kahdesta haarukasta mieleen miten joskus koulussa ruokajonossa otin ajatuksissani kaksi haarukkaa enkä ollenkaan veistä, sit kaveri lainasi pöydässä veistään mulle ja kun omin sen hän joutui sitten syömään kahdella haarukalla. .-D Mjoo, takaisin aiheeseen: Tarina valaisi myös kivasti kummankin toiveita tulevaisuuden suhteen, hyvä että kummankin haaveissä oli pennnut. .-3 Kiva että Oilin vinkeistä oli apua. ,-) Saat 8 penniä!
-Kasa