Kahvilakeissi

12.9
~~~~~~~~

Nellan nk ~
Tassuttelin rauhallisin askelin kohti Alienkissojen huoneen kaunista, violetin vivahteista ovea, ajattelin pyytää Rexiä kanssani kahvilaan. Kohotin oikeaa etutassuani ja koputin oveen. Sisältä kuului tassuttelua, ja hetken päästä ovi avautuikin jo. Ovella minua vastassa oli Sylvi, hän oli herttainen Alienvanhus.
"Rexiäkös?" sinertävä kissavanhus kyseli pilke silmäkulmassaan iloisesti kiillellen. Pikaisen, mutta innokkaan nyökkäykseni jälkeen Sylvi päästi minut sisälle silmäänsä veikeästi vinkaten. Vihreä ovimatto tuntui pehmeältä tassujen alla, kun loikkelehdin sen kautta kohti sinisellä sohvalla selällään torkkuvaa Rexiä.
"Rexineeenn, heräähän nyt" virnuilin tökkien vaaleanpunaiseksi lakatulla kynnellänni punaista poikakissaa. Rex havahtui unestaan säpsähtäen hiukan.
"Hei Nella..." punainen Rex mumisi unisena ja painoi silmänsä uudelleen kiinni.
"Kuules nyt herra! Nyt ei nukuta" huudahdin muka käskevästi pilke silmäkulmassani kiillellen.
"Hyvä on, hyvä on" Rex mumisi raottaen silmiään ja avaten suunsa suureen haukotukseen. Hetken päästä kissa kierähti kyljelleen ja venytteli pitkään ja hartaasti.
"Noniin, eiköhän sitä ole heräilty tarpeeksi" hymyilin hiukan huvittuneena Rexin tehdessä nousemistaan hitaasti, mutta varmasti.
"Mmmh..." poikakissa murahti ja pomppasi pystyyn kahdelle tassulle sohvan viereen pehmeälle sateenkaaren väriselle pörröiselle matolle. Kaappasin punaisen Rexin käsikynkkään ja lähdin taluttamaan kohti vaaleaa ovea.
"Tänään me menemme kahvilaan, sillä Nooralla on joulukalenterista jääneitä ilmaiskuponkeja kahville ja leivonnaisille!" hihkuin innoissani raahatessani käsikynkässäni roikkuvaa punaista poikakissaa perässäni.
"Sopii minulle" Rex hymyili veden herahtaessa hänen kielelleen.
Nooran nk ~
Vaaleanvioletti ovi sulkeutui vaimeasti kumahtaen Nellan perässä. Hän oli vain selittänyt menevänsä Rexin kanssa kahvilaan ilmaiskupongeilla, jotka oli saatu joulukalenterista. Sopihan se minulle toki, mutta Nella oli käyttäytynyt varsin kummallisesti sitten kirjastoreissunsa, eikä ollut enää höpöttänyt Quzista, vain punaisesta Alienkissa Rexistä. Jotain mullistavaa siis oli tapahtunut sinä iltana, taisiis ainakin Aamun ja Mocan mukaan hän oli paiskonut ovia ja mököttänyt. He olivat kuulema hakeneet Rexin apuun, sillä eivät itse uskaltaneet alkaa selvittelemään asiaa.
Havahduin ajatuksistani takaisin maan pinnalle vasta, kun Cindy ja Vattu tulivat nykimään mustien housujeni lahkeista.
"Mm?" ynähdin kysyvästi ja laskin katseeni.
"Saadaanko me mennä leikkimään Odessan luo Cocon ja Clarissan kanssa?" vihreä Cindy esitti kysymyksen silmät suurina kissanpentusupersöpökerjäys-katseella.
"Menkää vaan" mutisin katsellen ympärilleni.
"Jes!" kuului sihahdus molempien kissojen suista, kun he lähtivät rientämään kohti Odessan ja hänen kissojensa huonetta hännät iloisesti heiluen. Hetken huonetta silmäiltyäni huomasin Mustikankin kadonneen jonnekin, joten jäljellä oli enään neljä vanhinta kisuliani.
"No, mitäs me viisi tänään teemme?" innostunut ääneni kiiri melko pienessä huoneessa.
"Lähdetäänkö lenkille?" ehdoton ja lähdin kipittämään kohti ikkunaa.
"Eiiiiii!" kuului vahva vastalause kuorossa neljän kissa-aikuisen suusta. Verhojen ketju kahisi, kun raotin niitä hiukan katsoakseni säätä. Mutristin suutani hiukan, kun huomasin ulkona muutenkin alkaneen ripottaa vettä, en sitten voisi mennä lenkille itseksenikään.
"No mitä te sitten ehdotettatte?" kysyin tepsutellen sohvan luo ja istuutuen sen käsinojalle rennosti.
"Pidetään leffailta!!" Mocca hihkaisi innoissaan pomppien ylösalas. Enää ei tarvinnut ihmetellä mistä se Vatun ylienergisyys kumpusi.
"Joookoooo" kaikki neljä kissaa kipittivät kiehnäämään syliini, jolloin violetille käsinojalle tuli hiukan ahdasta.
"Sopii minulle...!" aloin ehkä hiukkasen innostua asiasta.
"Noniin, asettukaas mukavasti siihen sohvalle, -ja hakekaa kaikki viltit ja tyynyt mitkä löydätte!- niin minä lähden hakemaan herkkuja!" hihkaisin innoissani ja lähdin loikkimaan kohti keittiön herkkukaappeja kuin pupu konsanaan.
Mustikan nk ~
Kolautin huoneemme vaaleanliilan oven kiinni perässäni ja lähdin loikkimaan Mouruposken uumeniin. Oli hauskaa -ja ehkä jopa hiukan jännittävääkin- vain juosta ja katsoa minne tassuni minut kuljettavat. Olisikohan pitänyt kertoa Nooralle, että lähdin? Ei varmaan, kun en minä kuitenkaan täällä eksy, tai jos eksyn huudan vaan tosi kovaa apua niin Noora tai äiti varmasti löytää minut.
Lopulta tassuni kuljettivat minut puuhakammariin, suosikkipaikkaani, se oikein kutsui leikkimään ja puuhaamaan kaikkine kalusteineen ja loputtomine piilopaikkoikeen! Ensiksi luulin värikkään huoneen olevan autio, mutta sitten huomasin pöydän ääressä piirtävän lilan Untuvan. Hän ei ollut tainnut huomata minua, joten en aikonut säikäyttääkään häntä. Tömistelin sisälle töllistelemään ympärilleni, jolloin sivusilmällä huomasin Untuvan nostavan katseensa paperistaan minuun.
"Ai hei Untuva!" käänsin juuri sopivasti pääni häntä kohti. Muista kissoista poiketen hän ei omannut puhetaitoa, jonka ansiosta sain itsestäni osan ujouttani pois. Untuva heilautti tassuaan katsoen minua.
"Voinko tulla piirtämään kanssasi?" kysyin vilkaisten jakkaraa hänen vieressään kysyvän näköisenä. Hetken harkittuaan Untuva nyökkäsi ja taputti tassullaan paikkaa vieressään. Väläytin hänelle hymyn ja loikin istumaan tuolille, jota hän oli taputtanut tassullaan.
"Hienoa, mitä sinä piirrät?" kysyin sujuvasti napatessani paperia pinosta ja mukista tussin. Untuva katsoi minua ja näytti piirrostaan minulle. Siinä näkyi piirustus lumisesta maisemasta, jossa tähdet tuikkivat.
"Vau! Olet hyvä piirtämään!" kehaisin piirustusta, sillä se totta tosiaan oli varsin upea. Untuva vilautti minulle hymyn, jonka jälkeen hän keskittyi taas piirustukseensa. Katselin hetken mitä hän teki miettien mitä itse piirtäisin, jonka jälkeen sain hyvän idean ja aloin piirtämään tussit viuhuen.
Cindyn nk ~
Koputin Odessan ja kissojen vaaleanliilaan oveen vihreällä tassullani. Hetken kuluttua ovi avautui ja sisällä meitä vastassa oli Odessa.
"Väistä" sanoin ja ängin hoitajan jalkojen ohi sisälle huoneeseen.
"Moi Clarissa moi Coco!" kiljahdin pomppien Vatun jäädessä vaihtamaan kuulumisia Odessan kanssa. Typerää. Samassa vihreät sisarukseni Clarissa ja Coco saapuivat luokseni loikkien hymysuin.
"Me tultiin teille leikkimään" ilmoitin päättäväisesti ilkikurinen pilke katsoessani kiiluen.
"Mitä leikitään?" Coco kysyi Vatunkin saapastellessa paikalle hymyillen.
"Leikitäännnn..." loin nopean vilkaisun ympärilleni.
"...veitsellä!" hihkaisin ponnauttaen vihreät korvani pystyyn iloisena.
"Veitselläkö?" Vattu, Coco ja Clarissa huudahtivat yhteen ääneen järkyttyneinä.
"Se oli ensimmäinen asia minkä näin" puolustauduin mutristaen suutani.
"Hyvä on, hyvä on, mutta voitaisiinko nyt keksiä jotain oikeasti järkevää?" Clarissa ehdotti mälsästi.
"Mitä jos lähdetään etsimään aarteita?" Vattu ehdotti innostunut kiilto sinisissä silmissään.
"Jooo!" hihkuin yhteen ääneen sisaruksieni kanssa.
"No mennään sitten, kuomaiseni!" Vattu huudahti merirosvo tyyliin lähtiessämme loikkimaan hänen kintereillänsä kohti Odessan ja kissojen vaaleanviolettia ovea.
Nooran nk ~
Kokosin siniselle pyöreälle (https://www.juhlalaatikko.fi/tuote/pyor ... joiluvati/) tarjoiluvadille herkkuja. Siinä oli seitsemän melko suurta "lokeroa" herkuille tai mille ikinä halusi siihen laittaakaan. Yhteen lokeroista laitoin Halloweenistä yli jääneitä karkkeja, toiseen tikkareita, kolmanteen paloittelin muffinssien paloja, neljänteen tuli pipareita joululta, viidenteen popcornia, kuudenteen sateenkaaren värisiä suklaamunia pääsisäiseltä ja keskelle asettelin suuren hattarakasan.
"Täältä tulee herkut!" kailotin hymyillen kipitellessäni kohti sohvaa herkkutatti toisessa kädessäni kuin tarjoilijalla konsanaan.
"Joko valitsitte leffan?" kysyin laskien herkkuvadin sohvapöydän keskelle, jotta kaikki yltäisivät siihen. Vilkaisin kannettavaani, siinä oli Netflix päällä.
"Joo, valittiin" Rico vastasi sujuvasti kannettavan edestä.
"No, minkä valitsitte?"
"Itin" Gaku vastasi virnistäen. Kohotin toista kulmakarvaani hiukan.
"Olettekohan te tarpeeksi vanhoja katsomaan sitä?" epäilin napaten ruusukullan värisen kannettavan käsiini ja istuutuen sitten violetille sohvalle.
"Ollaan ollaan!" kirjava Aamu vakuutteli hymyssä suin ikkunoiden luota. Hän ja Mocca sulkivat ikkunoiden verhot, jolloin huoneeseen tuli melko hämärää.
"Hmmph, enpä tiedä... Oletteko aivan varmoja, että haluatte katsoa tämän? Se on aika jännä... Siis kauhuleffa" selitin edelleen epäileväisesti.
"Noora hei, ei me säikähdetä helpolla!" Mocca virnuili loikkiessaan minun luokseni sohvalle.
"No hyvä on, mutta lupaatte sitten nukkua yöllä!" tuhahdin katsoen merkitsevästi nelikköä.
"Joojoo!" Rico, Gaku, Aamu ja Mocca vastasivat kuorossa.
"No tulkaa sitten tänne" hymyilin ja taputin paikkaa vieressäni. Kaikki neljä kissaa loikkasivat sohvalle, hellyydenkipeä Mocca kiipesi syliini, Aamu hänen viereensä ja Rico ja Gaku kiipesivät violetin sohvan selkänojalle loikoilemaan. Hiukan epäileväisenä painoin elokuvan pyörimään näytölle.
Nellan nk ~
Ulkona alkoi jo olla aika viileää talven tehdessä kovasti jo tuloaan, sen sain tuntea kävellessämme yhdessä Rexin kanssa kohti kahvilaa. Pieni vilun väristys kulki läpi kehoni, mutta ravistelin sen pois. Onneksi olisimme kohta perillä kahvilassa.
Kahvilan kello kilahti kun astelimme sisälle lämpöä hohkaavaan kahvilaan. Istuuduimme suuren ikkunan vieressä olevalle pyöreälle pöydälle, jossa oli sopivasti kaksi tuolia.
"Mitä tahdot?" kysäisin punaiselta Rexiltä tutkiskellessamme kahvilan laajaa valikoimaa. Itse olin jo päättänyt. Samassa kahvilan tarjoilija saapui luoksemme muistikirja mukanaan.
"Minulle Mansikka herkkujuoma sekä Vadelmakakun pala" tilasin omat ruokani ja juomani. Vilkaisin kohti punaista poikakissaa.
"Minä otan Suklaa smoothien ja Greippi jälkkärivanukkaan" Rex sanoi sujuvasti kahvilatyöntekijälle. Tämän poistuessa jäimme kahdestaan. Punainen poikakissa katsoi minua silmiin.
"Tuota... Mitä silloin tapahtui? Siis silloin kun... Quz teki jotain?" Marsilainen takelteli sanoissaan.
"Äh, tajusin vain että hän on täysi idiootti" virnistin Rexille, sillä tottahan se oli. Deittailla nyt kolmea kissaa samaan aikaan, ja valita sitten vielä Kinuski, joka on täysi sekopää, -pentu täysi-ikäisen vartalossa.
"Sitä minä olen sinulle yrittänyt tolkuttaa..." Rex sanoi virnistäen kuitenkin perään leveästi. Naurahdin kevyesti pudistellen päätäni.
"No, tästä lähtien sitten uskon sinua... -kin" naurahdin, veljeni Noki oli yrittänyt tolkuttaa minulle täysin samaa asiaa -tuloksetta tietysti. Tuhahdin hiukan perään.
"No mutta, mites on muut-" olin aloittamassa, mutta samassa tilauksemme saapuivat pöytään.
"Kiitos" kiitin tarjoilijakissaa, joka nosteli tilauksemme pöydälle.
"Mitä olitkaan sanomassa?" Rex kysyi hörpäten hiukan suklaapirtelöään. Otin itsekin pienen kulauksen mansikka herkkujuomaani, joka oli lumoavan hyvää.
Mustikan nk ~
Viimeistelin piirrokseni valoilla, jotka piirsin valkoisella tussilla kuivuneen työn päälle. Mielestäni siitä tuli hieno. Olin piirtänyt kuvan Untuvasta piirtämässä, sillä minusta hänen turkkinsa värit olivat hienot.
"Piirsin kuvan sinusta" sanoin vieressäni istuvalle poikakissalle.
"Saat pitää sen" Untuva hymyili minulle ojentaessani paperia hänelle. Hän otti sen ja katseli sitä hetken. Tykkäsiköhän hän siitä? Hetken kuluttua hän nosti katseensa ja hymyili minulle. Ehkä hän tuolla yritti sanoa, että tykkäsi siitä.
"Mitä sinä piirsit?" kysyin, sillä hän oli lopettanut lumimaisema työnsä jo, ja aloittanut uuden. Untuva käänsi työnsä minuun päin. Siihen oli piirretty kuva heidän porukastaan.
"Vau, se on tosi hieno!" kehuin vuoletihtavan poikakissa piirrosta. Untuva vain hymyili.
Nooran nk ~
Kauhaisin suuren määrän karkkia kouraani kerralla ja aloin mutustella sitä tyytyväisesti leffaa seuraten. Tähän asti epäilemiseni kissojen pelkäämisen suhteen oli ollut täysin turhaa, sillä he olivat vain nauraneet jännittäville jutuille ja yrittäneet keksiä miten mikäkin kohtaus oli tehty. Että kissojen huumori oli sitten kummallista... Aamu oli ehkä hieman säikkynyt jopa joitakin kohtia, mutta ei pahemmin "pelästynyt oikein kunnolla". Rico ja Gaku taas olivat selvät porukan analysoijat, jotka seurasivat tarkasti miten mikäkin kohtaus oli tehty. Ja Mocca, no Mocca oli Mocca. Hän suunnilleen huutonauroi kippurassa jännittäville ja pelottaville kohtauksille, oli siinäkin kissalla kiero huumorintaju... Välillä Rico ja Gaku täpinöissään poukkoilivat ympäri huonetta kuin sähikäiset, mutta toisinaan he lekottelevat laiskoina vatsallansa katsoen elokuvaa, joka pyöri kannettavan suurenpienellä näytöllä jatkuvalla syötöllä. Välillä jokainen kissa, kukin vuorollaan, oli napsinut herkkuja kokoamastani lautasesta, joka oli näin jälkikäteen ajateltuna ollut parempi vaihtoehto kuin seitsemän-kuppia-sylissä-ja-yritä-nyt-siitä-sitten-ottaa taktiikka. Piste kotiin siis, woopwoop.
Vatun nk ~
Johdattelin vihreää sisaruskolmikkoa perässäni pitkin Mouruposken käytäviä.
"Mitä me siis etsimme?" Cindy kysyi alkaen jo turhautua, vaikka vastahan me olimme lähteneet Odessan ja kissojen luota.
"Aarretta" vastasin lyhyesti.
"Saako miekkailla?" kuului taas Cindyn kysyvä ääni takaani.
"Ei"
"No eihän tämä sitten ole mikään aarrejahti!" Coco protestoi Cindyn takana.
"Ei niin!" Clarissakin vastusteli.
"Miekkaillaaaaan!!!" Cindy kailotti käytävässä täyttä kurkkua ja hyppäsi Cocon eteen sohimaan tuntosarvellaan.
"Ankaaart!!" Coco kiljui ja niin syntyi tuntosarvimiekkailutappelu, johon porukan järkevin, Clarissakin otti osaa.
"Hei nyt nyt!"
"Lopettakaa!" huudahdin ja kipitin erottamaan kissat toisistaan.
"Jatketaan sitä aarteenmetsästystä, eikö niin?"
"Joo, tää alkoikin mennä jo tylsäksi" Clarissa sanoi nyökytellen päätään.
"No okei" Cocokin myöntyi kuuliaisesti.
"Ihan tyhmää..." kuulin vain itsenäistä jupinaa Cindyn suusta, jonka arvelin olevan jatketaan-sitten-lause. Lähdin tassuttelemaan reippain askelin eteenpäin, takaani kuulin kolmet tassuntepastukset, joten tiesin heidän sentään seuraavan minua.
"Mistä mahtaisi löytyä aarre?" kysyin kolmikolta merirosvo-tyyliin.
"ULAKOLTA!" kaikki kolme vihreää aliensisarusta kiljuivat yhteen ääneen innostuneen oloisina.
"Sinne siis, kuomaseni!" huudahdin ja jatkoin marssia.
Nellan nk ~
Kun olimme syötävämme ja juotavamme syöneet ja juoneet jäimme vain istumaan kahvilaan, joka oli miltei tyhjä lukuunottamatta muutamaa kissavanhusta, jotka nauroivat kovaan ääneen nurkkapöydässä, sillä sulkemisaika lähestyi. Katselin tiellä liikkuvia kissoja ja hoitajia, kunnes Rex tarttui tassustani. Käänsin katseeni poikakissan silmiin.
"Minun täytyy... tuota... tunnustaa jotain" punainen poikakissa sanoi. Vatsaani lehahti kasa perhosia.
"Minä tuota... Pidän sinusta kovasti... Niinkuin enemmän kuin ystävänä..." Rex jatkoi katsoen minua tiiviisti silmiin. Jäin hetkeksi vain tuijottamaan poikakissan silmiä hiukan shokissa.
"Oletko tosissasi? Sillä minäkin pidän sinusta... Enemmän kuin ystävänä" sulin hymyyn sanoessani tuon vihdoin ääneen.
"Olen tosissani" poikakissa miltei kuiskasi. Pienet onnenkyynelet kihosivat silmäkulmiini, kun kurottauduin koskettamaan Rexin nenää omallani.
Herkän hetken jälkeen oli hiljaista, oli myös melko outo olo. Taisiis, en minä vain tiedä...
"Oletko koskaan ajatellut pentuja?" Rex puhkesi samassa taas puhumaan.
"Olen... Ja kyllä minä semmoisia haluaisin, ainakin yhden pentueen" vastasin hymyillen hiukan.
"Kenen kanssa?" Rex kysyi. Minua alkoi hiukan kuumottamaan.
"Sinun..."

Vastaus:
Nellan ja Rexin kahvilatreffit oli söpöt, ihanaa miten kumpikin viimein paljasti tunteensa ja pian on luvassa pentuja. <3 Sinulla ja "vanhuskissoilla" oli puolestaan jännä leffailta, jotenkin tykkäsin miten tarjoiluastialle kootut herkut toi yhteen tyyliin koko vuoden juhlapyhät kun oli halloweenkarkkia, joulupipareita ja pääsiäisen suklaamunat. .-D Cindyn sisaruskolmikon + Vatun aarteen etsinnästä ei meinannut tulla mitään kun alienpennut innostuivat miekkailemaan tuntosarvillaan. .-DD Ovela huomio miten Untuvan hiljaisuus vei Mustikan ujoutta pois, kaksikolla vaikutti olevan mukavat piirtelyt ja ihanaa miten Mustikka lahjoitti tekemänsä muotokuvan Untuvalle. .-3 Saat 41 penniä, joten ostoksista jää maksettavaksi 33 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-) 

Nellan päiväkirja

 11.8
 ~~~~~~~~~~

Tyhmä olo. Olisinpa uskonut Nokea. Hän oli aina oikeassa.

Kävelin kevein askelin Mouruposken käytävää pitkin hakemaan hoitolan omasta kirjastosta satukirjaa Nooralle, jotta hän voisi lukea sitä pennuille iltasaduksi. Olo oli ihan pirteä ja hymyilykin tuntui luonnolliselta. Avasin hiljaa kirjastohuoneen oven ja hiippailin sisälle, jotta en häiritsisi ketään. Ensiksi en huomannut sitä, mutta hetken päästä huomasin. Kinuskin ja Quzin nimittäin. He istuivat jutellen hiljaa jotakin kirjaston parvekkeen kaiteella, tuijottaen kauniita, auringossa säihkyviä auringonkukkia. Minua ei enää hymyilyttänyt. Quzin tassu oli kiertynyt Kinuskin olkapään yli ja Kinuski nojasi päätään Quzin olkapäähän. Tuijotin näkyä kulmat kurtussa, mitä oli tekeillä? Sitten näin, kuinka Quz ja Kinuski vilkaisivat toisiaan, he näyttivät niin... Rakastuneilta? He katsoivat toisiaan niin kuin Ruu ja Quz katsoivat aikoinaan toisiaan, ja niin kuin minä aikoinani katsoin Quzia. Viha ja suru kuohahtivat yhtä aikaa sisälläni, ja juoksin ovelle paiskaten sen äänekkäästi perässäni kiinni. Siitäs saivat. Pilasin niiden kyyhkyläisten hetken, ja varmasti säikähtivät. Eiväthän ne edes tienneet että minä olin siellä, saatikka että minä olin olemassa. Marssin kyyneleet silmissä kirveltäen, tassuja tömistellen huoneemme ovelle, menin sisälle ja paiskasin oven kiinni niin että tärähti. Huoneessa oli ainoastaan Mocca ja Äitini, jotka katsoivat minua hiukan järkyttyneinä. En välittänyt heistä, vaan marssin kyynelhelmet silmissäni unikopalleni, käperryin sinne kerälle ja suljin kannen. Tyhmä elämä. Tyhmä minä.

Kuulin kuinka ovi avautui ja sulkeutui hiljaa, sitten tuli hiljaista. Olin yksin. Olin yksin. Raivoa ja vihaa kuohuten nousin ylös unikopastani ja kaivoin omasta laatikostani Quzin typerän levyn esille. Se oli edelleen kiiltävä ja hyvin pidetty, olin saanut sen aikoja sitten jostakin Quzin konsertista. Tuijotin sitä hetken vihaisena puristaen tassuillani kovaa. Muuten hiljaisessa huoneessa kuului vain raksahdus, kun taitoin levyn kahtia tassuillani ja paiskasin päin seinää kyyneleet poskia pitkin valuen, ja huutaen;
 "Minä vihaan sinua!!" Silmäni varmasti leimusivat kuin tulen liekit. Hyvä etten syttynyt tuleen pelkästä vihasta. Tai muuttunut lohikäärmeeksi kaikesta katkeruudesta.
 Tunteet hallitsivat enemmän minua, kuin minä tunteitani, niinhän se aina oli ollut, ja tuli olemaan. Hetkeksi jäin tuijottamaan kahta palasta seinän vierustalla ikään kuin hengästyneenä. En katunut. Enkä tulisi katumaankaan. Sitten puristin tassuni nyrkkeihin ja marssin unikoppani luo kulmat kurtussa. Potkaisin unikoppaa ensin ihan vain vihaa kanavoidakseni ja kävin sitten sinne kerälle, vihaisena tietysti. Kansi sulkeutui ja minä painoin häntäni kuonolleni sulkien silmät.

Hetken kuluttua ovi avautui jälleen ja sulkeutui sen jälkeen. Kiva, muut tulivat juuri nyt, kun kiehuin eniten. Tai niin minä ainakin luulin. Joku raotti unikoppani kantta varovasti.
 "Mene pois" tiuskaisin vihaisena. Halusin vain olla yksin. En kaivannut mitään tyhmiä säälejä, en keräillyt säälipisteitä. Se joku ei kuitenkaan lähtenyt, vaan jäi siihen. Käännyin katsomaan kuka se oli. Ja se oli Rex. Äiti oli varmaan hommannut hänet katsomaan mikä minua vaivasi. Mutta hän oli tullut. Tullut luokseni. Samassa kaikki patoutuneet tunteet purkautuivat ja nyyhkyttäen kompuroin punaisen poikakissan syleilyyn.
 "Shhhh... Ei mitään hätää. Olen tässä" ja siinä se oli. Ne sanat Rex sanoi pehmeällä äänellään. Ja ne kaikista pienimmätkin sanat voivat merkata joillekkin niin paljon. Tunsin kuinka Rexin tassu silitti selkääni. Itkin. Se oli toinen kerta, kun sydämeni rikottiin. Mutta siinä me olimme, Rex ja minä ties kuinka kauan. Hänen sanansa lohduttivat. Aivan kuin ne olisivat olleet tarkoin ja pitkään harkittuja. Mutta minä itkin, ja itkin. Lohduttomasti.

Vastaus:
Arg, alan kohta vihata omaa kissani, Quz vieköön miten pistät Nellan kärsimään... Tuntuu niin pahalta Nellan puolesta, nyyh. .-( Onneksi Rex saapui lohduttajaksi ja Nella antoi tämän jäädä luokseen. <3 Saat tarinasta 11 penniä!

Siivouspäivä #eneestiiämones

 9.8
 ~~~~~~~~~~~~

Huoneessa numero kymmenen oli tohina päällä, vaikka kello oli vasta kymmentä vaille kymmenen. Pupuhaalarinen Noora oli ottanut siivouskamppeet esille, jolloin heräilevät kissat tajusivat mikä heitä tänään odottaisi; siivouspäivä.
 "Onko meidän pakko siivotaaa?" juuri omasta unikopastaan ylös kömpivä Vattu tuhahti tylsistyneen kuuloisena.
 "On pakko, täällä on hirveän tomuista!" siivouskamppeiden lattialle järjestämisen kanssa ahertava Noora näpäytti. Samassa ruskea Mocca pomppasi pystyyn ja kipitti reippain askelin Nooran ja siivouskamojen luokse nappaamaan itselleen pölyhuiskan.
 "Minä tomutan pölyt pois!!" hän kiljaisi ja loikki tiehensä pölyhuiska kädessä heilahdellen.
 "Hyvä on? Loput sitten minä jaan!" Noora ilmoitti, jotta muutkin eivät riistäisi häneltä valtaa määräillä kuka tekee mitäkin.

Kun viimeisetkin kissat, -eli Rico ja Gaku-, oli saatu hereille ja pystyyn, alkoi Noora jakaa töitä sulavasti;
 "Rico saa ikkunoiden pesun, Gaku keittiön tasot sun muut, Aamu keittiön kaappien uudelleen järjestelyn, Nella uunin ja liedet, Vattu ja Mustikka lakanat ja Cindy kaikkien tyynyjen ravistelun"
 "KAIKKIEN TYYNYJEN RAVISTELUN?!" Cindyn kimakka ääni kuului heti vastalauseen muodossa.
 "Niitä on jotain miljoona!" vihreä tyttökissa katseli silmät suurina hoitajaansa.
 "No, onhan sinulla tässä koko päivä aikaa" Noora ilmoitti lähtien etsimään imurin johdolle pistoketta.
 "Ei tämä ole reilua" jupisi Cindy hiljaa ja näytti salaa kieltä Nooran vaaleanpunaiselle selälle. Aamun tarkat, keltaiset silmät kuitenkin tuntuvat huomaavan kaiken ja hän saikin torua vihreää kiusankappaletta moisesta käyttäytymisestä;
 "Ei noin voi tehdä, se ei todellakaan ole soveliasta!" Cindy vain laittoi tassunsa puuskaan ja käänsi selkänsä Aamulle.
 "Et nyt viitsisi kiukutella, täytyy vain tarttua toimeen, mitä aikaisemmin aloittaa sitä aikaisemmin on valmis" Aamu sanoi melko lempeään äänensävyyn nuorelle kissalle, joka lopulta lähti kohti tyynyvuorta, edelleen kiukkuisena kuitenkin. Kirjava Aamu vain tuhahti päätään pudistellen loikkien sitten oman hommansa kaappien uudelleenjärjestelyn pariin.

Nooran saatua imurointinsa loppuun, hän lähti tekemään perinteisen kierroksen, jossa tarkisti miten kissoillaan sujuu. Alkajaisiksi hän katsasti keittiön, jossa Gakun tasot kiiltelivät jo kauniisti, Aamun järjestely oli hyvällä mallilla ja Nellan uunin puhdistus sujui näppärästi.
 "Teillä näyttää menevän hyvin?" Noora varmisteli vielä.
 "Joo!" kaikki kolme kissaa pysäyttivät aherruksensa ja vastasivat hoitajalleen reippaasti, kirkkain silmin.
 "Hyvä!" Noora hymyili jatkaen matkaansa ikkunoita hiukan epäilyttävän näköisesti kuuraavan Ricon luo.
 "Ja mites täällä herralla sujuu?" kysyi ruskeahiuksinen tyttö pirteästi.
 "No en minä osaa pestä näitä ikkunoita! Katso nyt noita, jotka pesin jo! Ihan likaisen näkösiä!" Rico valitti surkeana osoitellen muutamaa ikkunaa, jotka hän oli jo pessyt. Eiväthän ikkunat toki aivan lumenpuhtaita olleet, mutta kelpasivat seuraavaan kertaan saakka, ja ainakin nyt Noora tiesi ketä ei enää ikkunanpesuun laitettaisi.
 "No ei se nyt niin prikulleen ole, jatka vain" Noora sanoi kannustavaan sävyyn hymy huulillaan ja taputti poikakissaa muutaman kerran päälalelle rohkaisuksi. Hiukan vastahakoisesti harmaa Rico jatkoi ikkunoiden pesuaan ja Noora matkaansa seuraavana kohteenaan rusehtava Mocca, joka ahkerasti suti pölyjä pois hyllyiltä väistellen tarkasti tauluja ja koriste-esineitä.
 "Täällä näyttää menevän hyvin" Noora hymähti ensimmäiselle hoitokissalleen Mocalle tyytyväisenä kissan ahkeruuteen.
 "Joo. Moikka" Mocca vain tokaisi keskittyneesti, joten ruskeahiuksinen tyttö päätti jättää hänet pyyhkimään rauhassa pölyjä hartioitaan kohauttaen. Seuraava kohde oli Mustikka ja Vattu, jotka näyttivät vain istuskelevan Nooran sängyllä, molemmilla oli tassut puuskassa ja naamoillaan turhautuneet ilmeet.
 "No mikäs täällä mättää?" Noora kysyi päästyään kuuloetäisyydelle ja istuutui sänkynsä reunalle.
 "No ei me saada laitettua tota peittoa!" Vattu tuhahti mutristaen suutaan Mustikan nyökytellessä vieressä.
 "No, mä autan" Noora totesi ja otti lakanasta kiinni ojentaen kummallekkin pennulle yhden pään.
 "Pitäkää niistä kiinni ja ottakaa tää peitto vastaan! Okei?" molemmat sisaruksista nyökyttelivät.

Kun peitto oli saatu paikoilleen, jätti Noora sisaruskaksikon sijaamaan pedin siistiksi lähtien itse katsomaan Cindyn touhuja. Vihreää pentua ei kuitenkaan näkynyt missään, vain tyynykasa seisoi keskellä huonetta. Noora jäi seisomaan tyynykasan vierelle kädet puuskassa sitä tuijottaen ja samassa kasasta hyppäsi ulos vihreä Cindy. Ruskeahiuksinen tyttö hätkähti säikähtäen hiukan.
 "Cindy! Etkö ravistellukkaan näitä tyynyjä?" hän kysyi kädet edelleen tiukassa puuskassa.
 "Ravistelin ravistelin!!" pikkukisu vastasi uhmakkaasti takaisin.
 "No siinä tapauksessa, jos varmasti ravistelit nämä, laitetaan ne yhdessä takaisin paikoilleen" Noora sanoi hiukan epäuskoisena, muttei jaksanut patistaa itsepäistä kissaa takaisin hommiinkaan, sillä siitä ei Cindyä tuntien tulisi yhtään mitään.
 "Joo!" vihreä pentu huudahti ja sukelsi kasaan uudelleen hakemaan tyynyjä tassuihinsa.

Hetken kuluttua siivous oli saatu päätökseensä ja kamat järjesteltyä takaisin omille paikoilleen. Huone oli putipuhdas, ainakin toistaiseksi.
 "Nyt teidän kyllä pitäisi mennä ulos" Noora näpäytti heti, kun kissat lysähtivät istumaan sohville.
 "Ulos? Nytkö?" Mocca irvisti kärsivän näköisenä.
 "Eihän me nyt jakseta!" Vattu vastusteli kulmat kurtussa.
 "No nyt on jaksettava, sillä täytyyhän teidän nyt raikasta ilmaa haukata nyhvättyänne koko aamupäivän tässä pölyisessä huoneessa!" Nooran ääneen alkoi kohota hiukan komentava äänensävy.
 "No mitä jos me tehään se ikkunan kautta?" Cindy ehdotti kipittäen jo kohti ikkunaa kovaa vauhtia.
 "Ei ei ei, kun nytten meette ulos, piste. Tästä ei väitellä" Noora napautti tiukasti, jolloin koko porukka vastahakoisesti lähti lipumaan kohti ovea. Sillä aikaa kun kissat olisivat ulkona, olisi Nooran to do-listalla Mustikan, Vatun ja Cindyn ruokien laitto.

"No nyt kun kerta ollaan ulkona, mitä me tehdään?" Cindy kysyi pomppien ylös alas kissojen kuonojen edessä.
 "Mitä jos leikittäisiin vaikka piilohippaa?" Mustikka ehdotti hiukan varovaisesti.
 "Joo!!!" Cindy kiljaisi heti innoissaan. Myöntäviä vastauksia sateli muiltakin, ja niin kissat päättivät leikkiä Mustikan ehdottamaa leikkiä.
 "Voin jäädä" Rico totesi hetken kuluttua, jonka jälkeen hän alkoi laskea ja kaikki muut kissat ryntäsivät piiloihinsa.

"1... 2... 3... 4... 5... 6, 7, 8, 9, 30, täältä tullaan!" Rico huudahti, kääntyi ympäri ja jäi silmäilemään aukiota. Varovaisin askelin poikakissa lähti liikkeelle kurkkien puskien taakse, mutta ketään ei meinannut löytyä. Missä kaikki olivat? Turhautuminen alkoi jyskyttää harmaan kisun päässä, mutta samassa kurkistaessaan yhden puskan taakse, hän huomasi Gakun kyyristelemässä puskan takana. Samassa Gaku lähti juoksemaan pakoon, Rico tietysti kintereillä seuraten. Muutaman loikan jälkeen oli Gaku otettu kiinni ja Rico lähtenyt etsimään seuraavaa uhria, jonka aikana sai Gaku odotella "vankilassa" josko joku hänet pelastaisi. Seuraava Ricon uhri löytyikin puusta, Nella piileskeli tikan tekemässä puun kolossa. Lopulta, villin takaa-ajon jälkeen hänkin päätyi vankilaan kiroten Ricon lukkimaisen pitkiä jalkoja.

Lopulta kissat saapuivat huoneeseen rättiväsyneinä puuhastelusta. Sillä välin Noora oli kerinnyt laittamaan ruokaa Cindylle, Mustikalle ja Vatulle, jotka ampaisivatkin nälkäisinä pöytään. Heille oli tarjolla naudanlihapihviä sekä pehmeäksi keitettyä kukkakaalia, jotka molemmat upposivat nälkäisiin suihin helposti, ja kulhot nuoltiin viimeistä murusta myöten. Sen jälkeen kissat yksi toisensa jälkeen nukahtivat joko sohvalle, omille tai toistensa unikoppapedeille tai Nooran sängylle.

Vastaus:
Täytyy tähän alkuun mainita miten hauska yksityiskohta näissä parissa edellisessä tarinassa mainitsemasi pupuhaalari on. .-D Hyvä että kaikki kissat saatiin lopulta hommiin, jopa kiukkuileva Cindy, vaikka tämän työpanoksesta ei täydellisiä todisteita lopulta löytynytkään. Haha, jotenkin tämä tarina tiivisti kaikki siivousongelmani: pussilakanan vaihto ja ikkunoiden pesu. xD Ei mikään ihme että kaikki olivat päivän päätteeksi väsyneitä! Saat 21 penniä, ja kohotan tarpeet. c-.
-Kasa

Reipas päivä

8.8
 ~~~~~~

Nooran nk ~

"Noniin nyt kaikki ylös, ulos ja lenkille!" hihkaisin reippaasti availlessani verhoja Aamun avustuksella. Aurinko oli kiivennyt jo korkealle kellon lähennellessä puoli kymmentä.
 "Ei, ei vielä", "Haluan nukkua vielä hetken" sekä "Minähän en muuten nouse" -vastalauseet esitettiin samantien, mutta sinnikkäästi pidin pääni.
 "Kuulkaas nyt, nyt on aika nousta!" jatkoin pontevasti kädet lanteilla leväten, jolloin Mocca, Vattu, Mustikka ja Nella alkoivat kammeta itseään pystyyn kuuliaisesti. Enää olisi hoidettavana unikekoina tunnetut Gaku ja Rico, sekä pieni, itsepäinen hurrikaani, Cindy.
 "Mutta kun en minä halua" vihreä tyttökissa, Cindy nurisi itsepäisesti ja takertui pikkuruisilla kynsillään pehmoiseen, vihertävään tyynyynsä kiinni silmät suljettuina.
 "No, minäpä haluan" näpäytin hyväntahtoisesti takaisin ja nostin vihreässä sydäntyynyssä kiinni roikkuvan Cindyn ilmaan. Hymyillen kutitin vihreän tyttökissan vatsaa, jolloin hän alkoi kikattamaan päästäen irti vihreästä tyynystä kynsiäkseen minulta sormet irti.
 "Sainpas" virnuilin hyvilläni ja laskin sydäntyynyn siististi takaisin unikoppaan odottamaan iltaa.
 "Heiiii, tuo on täyttä fuskausta!!" Cindy kiljaisi luimistaen pikkuruiset korvansa tiukasti. Minä vain virnistelin ja laskin tyttökissan odottamaan ruokapöydän viereen.
 "Mocca, Nella ja Aamu, viittittekö kattaa pöydän?" huikkasin kolmelle tyttökissalle, olettaen Vatun ja Mustikan hoitavan Cindyn viihdyttämisen sillä aikaa.
 "Käskystä, siiirrr" Mocca virnuili takaisin, jonka jälkeen kolme kissaa loikkivat keittiöön astioita etsimään. Minä puolestani kipitin vaaleanpunaisen pupunkorvahaalarini kanssa Ricon ja Gakun unikoppien luo herättämään heitä, kahta unikekoa.
 "Huomenta, uniset" tokaisin heille lempeään sävyyn, jolloin näin Ricon raottavan piirun verran tummia silmiään ja kääntävän sitten kylkeään.
 "Hei nyt ihan oikeestiiiii" tuhahdin hiukan närkästyen jo, ja kutitin Ricoa kyljistä, jolloin poikakisu alkoi vääntelehtimään naurahtaen samalla muutaman kerran.
 "Noniin nyt sä oot ainakin hereillä" naurahdin ja nosti harmaaraidallisen Ricon jaloilleen korinsa viereen. Poikakissalla oli edelleen silmät ummessa miltei kokonaan, mutta tiesin hänen olevan hereillä, sillä hän lähti hitaasti, mutta varmoin askelin tassuttamaan kohti ruokapöytää, jota kissakolmikko Mocca, Nella ja Aamu vielä kattoivat.
 "Herätyyys Gakuuu" käänsin katseeni toiseen poikakissaan ja silitin häntä hiukan päälaelta. Huomasin hänen raottavan silmiään, jonka jälkeen poikakissa avasi suunsa suureen haukotukseen niin että terävät kulmahampaat välkkyivät, kömpien lopulta pystyyn omasta pedistään. Kun vihdoin olin saanut kaikki heräteltyä uuteen päivään, suuntasin yhtä matkaa Gakun kanssa kohti pöytää, jonka kattaminen oli juuri saatu päätökseen.

Aamupalapöytä oli katettu todellakin herkullisen näköiseksi, tarjolla oli muroja, maitoa, banaaneja, sekä kissannaksuja kissoille tietysti, täytyisi kyllä käydä kaupassa ostamassa vaikka leipää... Voin sanoa, että oli kyllä aivan ihana istuutua suoraan valmiiksi katettuun pöytään, -kuin hotellissa olisi! Kurottauduin nappaamaan itselleni banaanin ja istuuduin omalle tuolilleni kissojenikin aloitellessa aamupalojensa ottamista. Avasin banaanin ja aloin mutustelemaan sitä tyytyväisenä katsellen mitä kissani ottivat aamupaloikseen, eihän banaanit toki mitään lempiruokaani olleet, mutta kyllä ne menivät, varsinkin kun minulla ei juuri nyt ollut kova nälkäkään. Mocca otti kissannaksuja, Gaku ja Rico myös, Aamu nappasi itselleen hiukan muroja syvälle kulholle ja kaatoi päälle maitoa, Vattu ja Mustikka ottivat myös muroja, mutta kaatoivat päälle kinuskimaitoa, ja Cindy otti itselleen kellertävän banaanin, sillä se oli hänelle tarpeeksi pehmeää. Hymyilin hiukan ja haukkasin loputkin banaanista, kiittäen sitten aamupalasta ja vieden lopuksi banaaninkuoret roskikseen.

Pöydän siivoaminen sujui yhteistuumin näppärästi, minä kasasin Cindyn kanssa yhdessä jääneet ruuat takaisin kaappeihin, Vattu ja Mustikka keräsivät likaiset asiattomat pois ja toivat ne odottelemaan tiskaamista, Mocca tiskasi, Aamu huuhteli astiat tiskauksen jäljiltä, Nella pyyhki astiat, Gaku laittoi ne kuivauskaappiin odottelemaan oikeille paikoilleen laittamista ja Rico pyyhki pöydältä kaiken lian ja ylimääräiset muruset pois. Lopputuloksena oli jälleen puhdas ja siististi järjestelty keittiö, jossa oli ilo laittaa ruokaa.

Hetken aamupalaa sulateltuamme päätin, että olisi aika suunnata lenkkipolulle, sillä laiskuus ei tehnyt hyvää kenellekään, pelkkää hallaa vain.
 "Noniin, sitten lähdetäänkin vähän lenkkeilemään!" hihkaisin reippaasti ja patistelin nyt jo pirteämmän oloiset kissani ylös sängyistään.
 "Miksi on pakko mennä lenkkeilemäääään...? Se on niiiiiiiiin tyyyyyyyyylsääääääähhhh..." vihreä pikkukissanpentu Cindy marisi laiskan näköisenä, vaikka oikeastihan tyttökissa oli varsinainen energiapilleripakkaus.
 "Jotta sun kunto ei heikkene" Vattu vastasi puolestani ja minä nyökyttelin.
 "Käyn vaihtaas vaatteet ja lähetään sitten heti sen jälkeen, okei? Mulla menee joku viis minsaa" annoin käskyjen omaisia kissalauman nyökytellessä päitään innokkaina ja osa ei-niin-innokkaina. Sitten katosin vaatehuoneeseen, jossa vaatteeni olivat.

Tallustellessani ulos vaatehuoneesta urheilutamineet päällä, olivat kissat selvästi tehneet selvän ryhtiliikkeen ja oikeasti valmistautuneet reippaaseen lenkkiin. Kerkisin jo kyllä epäillä hetken aikaa.
 "Hyvähyvä, sitten voidaankin jo lähteä!" hymyilin iloisesti ja sujautin juoksutennarit jalkoihini. Avasin oven ja astui Mouruposken käytävään kissat perässä seuraten. Olimme varmasti melkoinen konkkaronkka, kun kaikki lähdimme yhtä aikaa ulos. Muiden kirmatessa hissille painamaan nappia, Aamu jäi odottelemaan minun laittaessa ovea lukkoon.
 "Etkös haluakaan painaa nappia?" kysyin hiukan kiusoitellen kirjavalta kissalta.
 "Ei, kun minä jäin odottamaan sinua" tyttökissa naukaisi jämäkästi, mutta melko pehmeästi. Hymyilin hiukan.
"Tule, otetaan muut kiinni!" huikkasin ja spurttasin Aamu rinnallani kohti hissiä, jonka ovet olivat avautuamisillaan juuri.

Cindyn nk ~

Pompin hississä ylös alas, ylös alas, lenkille lähteminen on mun mielestä tosi tylsää, mutta Mocca eli mun perjaatteessaäiti patisti mut siihen, ja ois mun oikea äiti Hipsulikin varmaan patistellut. Mutta se on silti tylsää! Kun Noora ja Aamu vihdoin saapuivat hissiin Nella painoi ykköskerroksen nappia, ovet sulkeutui ja hissi lähti liikkeelle. Hissi pysähtyi alhaalla nytkähtäen, se otti vähäsen mahanpohjasta, hihiii. Ovet avautui ja mä tungin muiden ohi ulos ensimmäisenä. Pompin pientä ympyrää odottaen niiden tulevan ulos harmaasta hissistä ja sitten mentiin kaikki yhdessä ulos. Ulkona oli aika lämmin, mutta ei liian kuuma juoksemiseen, -ja riehumiseen.
  "Yksi hyvä lenkkipolku on täälläpäin, tulkaa!" Noora huudahti ihan yli-pontevasti ja lähti johtamaan meitä kohti polkua.

 Loikkelehdin ympäriinsä ja välillä kirmasin muiden edelle pari metriä. Kirmasin taas muiden edelle, mutta kääntyessäni katsomaan tulivatko ne, ne olikin jääneet juttelemaan Odessan ja sen kissojen. Kiljahdin riemusta ja juoksin muiden luo rynnien kaikkien tyyppien ohi etsien kahta vihreää pentuetoveriani. Samassa heidän kirkkaan vihreät turkkinsa ponnahtivat silmieni eteen. Tökkäsin kumpaistakin selkään terävällä kynnelläni, he hätkähtivät hiukan säikähtäneinä ja kääntyivät kohti mua salamina.

 "Moiiii!" kiljaisin innoissani leveä hymy kasvoillani.
 "Moi Cindy!" he naukaisivat kuin yhdestä suusta.
 "Mitä teille kuuluu?" kysyin innoissani kahden sisarukseni kohtaamisesta.
 "Ihan hyvää! Me tullaan just Marketista!" Coco hihkaisi virnuillen.
 "Kiva! Me ollaan menossa just lenkille, musta se on aika tylsää" sanoin pyöritellen hiukan tylsistyneen näköisenä vihreitä silmiäni.
 "Lenkille? Hyi" Coco tuhahti.
 "No ei lenkit ehkä maailman hauskimpia ole, mutta noh ne kohottaa esim kuntoa" Clarissa kohautti lapojaan muina kissoina. Minä ja Coco katsoimme molemmat järkyttyneinä tyttökissaa, silmät suurina ja suu auki. Tuoko meidän siskomme oli?

Vatun nk ~

Katselin kahta sisarustani hymyillen hiukan ilkikurisesti. Me olimme pakkautuneet tiiviiseen rinkiin päät yhdessä kuiskimaan juttuja, sitähän me yleensä teimme kun olimme kolmistaan, juoruilimme muista. Sillä meillä kolmella oli vähän niin kuin oma juoruilukerho, jossa kerroimme toisista juoruja, ja tietysti oli sanomaton kultainen sääntö, että kukaan ei kerro siitä kenellekään eikä kenellekään kerrota eteenpäin mitä me juoruilemme heistä.
 "Ootteko muuten tajunneet, että me ollaan puolisisaruksia Cindyn, Cocon ja Clarissan kanssa?" Mustikka supatti hiljaa.
 "Mitä? Ollaanko?" Marja ja minä näytettiin varmasti tosi hämmästyneiltä Mustikan tummansinisiin silmiin.
 "Joojoo! Meidän isä on Rico, ja niinhän on niidenkin, niillä on vaan eri emo!" Mustikka kertoi vakavissaan.
 "Oumaigaad" oli ainoa mitä pystyin henkäistä, tulihan tämä nyt ihan puskan takaa kunnon shokkina.
 "Mitä luulette, rakastiko Rico koskaan sitä Hipsulia?" Mustikka kuiskutti hiljaa.
 "No ei varmasti!" huudahdimme kuin yhdestä suusta Marjan kanssa.
 "Kissa löytää vain kerran elämässään tosirakkauden ja Ricon tosirakkaus on ehdottomasti Mocca!" ilmoitin yllättävän tunteellisesti, sillä enhän minä mikään hempeilijä ollut. Loimme kaikki vilkaisun Ricoon ja Moccaan, jotka seisoivat vieretysten juttelemassa jotain turkki kiinni toisen turkissa.
 "Totta" Marja ja Mustikka vastasivat yhtä aikaa vakuuttuneina. Loin tyytyväisen hymyn harmahtaville kasvolleni ja heilautin korviani iloisena.

Nooran nk ~

"Meidän pitäis kyllä nyt todellakin jatkaa matkaa" tuumasin Odessalle vilkaistessani aktiivisuusrannekkeesta kelloa nopeasti, emmehän me muuten ehtisi ikinä tekemään kaikkea. Kiristin poninhäntääni hiukan Odessan vain nyökytellessä ymmärtäväisesti vieressä. Kissatkin tuntuivat valpastuvan kuullessaan sanani.
 "Nähdään taas!" huikkasin vielä patistellessani kissojani liikkeelle.
 "Joo, ehdottomasti!" kuului Odessan huudahdus vielä hetken päästä. Kulkumme jatkui lenkkipolulle, jossa kissat lähtivät kirmaamaan reippaasti minun hölkätessä perässä. Joukkoa oli yllätys yllätys johtamassa pikkuinen, mutta sitäkin pippurisempi Cindy loikkien pitkiä loikkia eteenpäin tuuhea, vihreä häntä iloisesti heiluen edestakaisin. Hänen perässään juoksi Mustikka sekä Vattu, joka kyllä loikki kummallisia ninjaloikkia ottaen välillä puusta tukea. Mistäköhän hän semmoista on oppinut? Heidän perässään Nella ja Nellan jäljessä kissanelikkö Mocca, Aamu, Gaku ja Rico.

Jonkin ajan kuluttua meidän (lähinnä minun) oli pakko pysähtyä vetämään henkeä, ja eteen sattui sopivasti kiva aukio, jossa kissat voisivat temmeltää sillä aikaa, joten pakko sitä oli siihen pysähtyä.
 "Pysähdytään tähän" läähätin kissoille vetäen muutaman kerran syvään henkeä ja istuutuen sitten nurmikolle pururadan vierelle.

Mocan nk ~

Hetken kuluttua me pysähdyimme, en tiennyt syytä, mutta edessämme näkyi ainakin kivan näköinen, pehmeä ruohoaukio, siinähän mahtuisi vaikka leikkimään hippaa. Siitä sainkin idean...
 "Leikitään hippaa!!! Minä jäin" huudahdin virnistäen muille ja lähdin juoksemaan kohti kirjavaa Aamua, joka kuitenkin tajusi heti jutun juonen ja lähti kirmaamaan karkuun vikkelästi. Päätin äkkinäisesti nopealla kaarroksella vaihtaa kohdetta ja syöksyin kohti Ricoa tassut ojossa. Harmahtava poikakissa ei selvästikään tajunnut heti, että minä olin hippa, vaan jäi vain toljottamaan minua, joten kerkesin läpsäistä häntä pehmeästi selkään tassullani ja huutaa; "Rico jäi!!". Poikakissa tuhahti hiukan närkästyneesti, mutta lähti silti jahtaamaan Nellaa, joka sattui olemaan melko lähellä. Pitkien jalkojensa ansiosta Rico saikin melko nopeasti Nellan kiinni, jonka jälkeen Nella lähti jahtaamaan Vattua. Vattu kuitenkin näytti täysin mahdottomalta kiinniotettavalta ninjaloikkinen ja parkourhyppyinen, go girl!! Sen takia Nella vaihtoikin uhrinsa lyhytjalkaisempaan Mustikkaan.

Nooran nk ~

Saavuimme huoneeseen melko pitkän, puolentoista tunnin lenkin jälkeen. Nella syöksyi heti rakkaalle päiväkirjalleen ja minä menin suihkuun. Pidin itse lenkistä tosi paljon, ja kissatkin näyttivät tykkäävän siitä, ehkä sitä voisi joskus uudelleenkin lähteä. He olivat leikkineet hippaa aukiolla, jonne pysähdyttiin ja juosseet sen jälkeen reippaasti lenkin loppuun, ja ihme ja kumma, kukaan ei ollut jaksanut narista tai vinkua koko lenkin aikana mitään, ei edes Cindy.

Nellan päiväkirja

~~~~~~~~~~~~

Noki todellakin oli ärsyttävä! Hän jaksoi aina puuttua minun asioihini ja työntää typerän kuononsa JOKA PAIKKAAN. Ihan kuin minä en osaisi itseäni suojella! Voin kertoa miten meidän keskustelumme sujui;
 Noki saapui luokseni tuima ilme kasvoillaan, tiesin mistä hän aloittaisi jauhamisen.
 "Sinun todellakin pitäisi olla varovaisempi!" hän tiuskaisi heti luokseni päästyään.
 "Älä jaksa aina! Kyllä minä osaan suojella itseäni!" tiuskaisin takaisin tiukkaan äänensävyyn.
 "No etpäs osaa, kerran Quz rikkoi sydämesi ja nyt olet mennyt ihastumaan häneen uudelleen!" Noki pyöritteli noenharmaita silmiään.
 "Mitäh?!" älähdin kummastuneena.
 "Enhän minä ole Quziin ihastunut! Minulla on nyt Rex!" intin silmät viiruina. Uskokaa, se EI ollut valhe, en minä pidä Quzista, siis oikeasti, en pidä!!! Kuulin sykkeen päässäni tuijottaessani uhmakkaasti Nokea silmiin.
 "Etpä" noenharmaa veljeni tuhahti epäuskoisena.
 "Usko tai älä, mutta kerroin sinulle jo totuuden" tiuskaisin vielä ja käännyin sitten kannoillani, sillä en jaksanut kuunnella enää hikipinko veljeni nalkutusta omista poika-asioistani, jotka eivät edes kuuluneet hänelle! Mutta sanon tämän vielä, minä E N ole ihastunut Quziin enään. Taisiis... Ei mitään... Heh.

Nooran nk ~

Katselin kissojani hetken hiljaa, olihan sitä onnekas kun tämmöisen paikan oli löytänyt, saanut oman hoidokkikissan ja nähdä vielä kun pennut kasvavat. Eihän kaikille tämmöinen onni satu käsiin joka päivä. Katselin kuinka Nella kirjoitti jotakin päiväkirjaansa, Mocca luki satua Mustikalle, Vatulle ja Cindylle, ja kuinka Rico ja Gaku lepäilivät pehmoisen sänkyni päällä, ja Aamu järjesteli jokaisen omaa laatikkoa tarkemmin järjestykseen.

 Hetken kissoja tuijoteltuani suuntasin keittiöön, pitäisi alkaa miettiä ja lounasta, sillä Cindy kuitenkin tulisi kohta narisemaan, että hänellä on nälkä, ja sen jälkeen tulisi se kuuluisa nälkäkiukku, jota kukaan ei jaksanut katsella, varsinkin kun Cindystä oli kyse.

Nellan päiväkirja
 ~~~~~~~~~~~~

Okei, myönnetään, ehkä olen iiiiiiiiiiiiiihan pikkuriikkisen ihastunut Quziin, mutta nyt suut suppuun, tästä ei sitten kerrota kelleen!!!!!!!

Nellan päiväkirja
 ~~~~~~~~~~~~

Mutta Rexkin on aivan ihana poikakissa... Äsh. Ihan tyhmiä nämä poikajutut, miksei kaikki vain voi olla selvää?! Ei draamaa, ei sekoiluja ei väärinkäsityksiä?

Ihan tyhmää.

Uusi tulokas

Paljon onnea vaan, kakku lentää naamaan!